perjantai 31. heinäkuuta 2009

Melissa Marrin romanttista teinifantasiaa

Minun aikuismaisen kirjamakuni selvästikin tuntevan, Sivukirjastossa majailevan ystäväni suosituksesta ("tykkäät varmasti" ... "supersympaattista teinijutskaa") lainasin kirjastosta Melissa Marrin ensimmäisen kirjan Ilki ihana (engl. Wicked lovely). Se kertoo teini-ikäisestä Aislinnista, joka näkee keijuja (joita muut ihmiset eivät siis näe). Nämä keijut eivät ole mitään söpöjä pikku siivekkäitä vaan niissä on niin ilkeitä kuin ystävällisiäkin ja niiden ihmisille näkymättömässä maailmassa on käynnissä valtataisteluja samalla tavalla kuin ihmistenkin maailmassa.

Tahtomattaan Aislinn vetäistään keijujen maailmaan mukaan ja tiedossa on fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava teineille suunnattu seikkailu oman maailmamme ja tuntemattoman keijumaailman rajamailla.

Ystäväni oli suositteluineen oikeassa. Minähän nimittäin tykkäsin tästä! Kirja muistutti osittain Stephenie Meyerin Twilightia, mutta oli kuitenkin asenteellisempi. Lisäksi minua kiehtoi päähenkilöiden tyyli tatuointeineen ja lävistyksineen.

Kirjan maailma on äärimmäisen visuaalinen ja oikein odotan, että tästä(kin) päätetään tehdä jossain vaiheessa elokuvaversio. Se olisi nimittäin loistavaa materiaalia fantasiailoittelulle - mutta vain siinä tapauksessa, että elokuva säilytettäisiin tyyliltään ja asenteeltaan alkuperäisteoksen kaltaisena, eikä sitä siloteltaisi Hollywood-muottiin niin että päähenkilöt olisivatkin jalkapallojoukkueen johtaja ja cheerleader...


Ja kun Ilki ihana tuli Budapestin reissulla luettua loppuun, minun oli aivan pakko hommata Marrin seuraava kirja luettavaksi. Ink exchange (luin tämän englanninkielisen alkuteoksen, en tiedä onko siitä jo suomennosta olemassa) on itsenäinen jatko-osa, sillä se seuraa Aislinnin sijasta hänen ystäväänsä Leslietä.

Leslie on äiditön, isänsä hylkäämä ja veljensä hyväksikäyttämä tyttö, joka haluaa tatuoinnin ja sitä kautta itsemääräämisoikeuden omaan ruumiiseensa ja elämäänsä. Lopulta hän löytää kuvan, jonka haluaa ihoonsa - ja joutuu sitä kautta tapahtuvan yhteyden kautta tutustumaan hänelle toistaiseksi näkymättömään keijumaailmaan, jolta hänen ystävänsä Aislinn on häntä pyrkinyt suojelemaan.

Ink exchange ei aivan yllä kiinnostavuudessaan ensimmäisen kirjan tasolle, koska vielä minulle ei ole tullut samanlaista "pakko saada jatko-osa" -fiilistä kuin ensimmäisen kirjan jälkeen. Se on kuitenkin teemaltaan samankaltaista romanttista fantasiaa, joka pureutuu kipeisiinkin aiheisiinsa (kuten hyväksikäyttö ja vanhempien hylkääminen) epäröimättä, antaen kohderyhmälleen kirjallista voimaa. Se myös käsittelee naispuolisia päähahmojaan voimakkaina, itsenäisinä hahmoina, joilla on oma tahto, omat haaveet, jotka eivät suostu tekemään kompromisseja turhan kevyin perustein.

Nämä Marrin kirjat ovat molemmat yksittäisiä kokonaisuuksia siinä mielessä, että ne voi lukea omina kokonaisuuksinaankin ja niissä on selkeä, tyydyttävä loppuratkaisu, joka ei jätä lukijaa cliffhangeriin toivomaan jatkoa. Tähän mennessä hän on kirjoittanut kolmannenkin kirjan samaan teemaan (nimeltään Fragile eternity), ja kirjailijan webbisivun mukaan neljäskin kirja (nimeltään Beautiful deception) on työn alla. Kyseessä ei siis ole tällä kertaa trilogia.

Näitä kirjoja voin hyvin suositella omaa polkuaan kulkeville tai omaa polkua etsiville nuorille ja nuorekkaille fantasiasta kiinnostuneille lukijoille.