torstai 9. heinäkuuta 2009

Harry Potter ja Puoliverinen prinssi - arvostelu

Harry Potter ja puoliverinen prinssi, kuudes Potter-sarjan elokuva, saa Suomessa ensi-iltansa pe 17.7. muutaman minuutin yli puolen yön. Sitä edeltää torstai-iltapäivänä Fred ja George Weasleyn näyttelijöiden tähdittämä fanitapaaminen Tennarin aukiolla, missä parhaiten pukeutunut fani palkitaan veljesten tapaamisella sekä pääsemällä mukaan kutsuvierasnäytökseen.

Sarjan kuudes osa kertoo Harryn ja kumppaneiden kuudennesta kouluvuodesta. Paha lordi Voldemort on vahvistanut voimiaan ja hänen vaikutuksensa yltävät jo jästimaailmaan asti. Tämä ei myöskään ole vaikuttamatta Tylypahkan kouluun, joka on suojattu erikoisen tarkkaan pahaa vastaan. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä pahalla on keinonsa, minkä Harrykin saa taas tuntea nahoissaan menettämällä jälleen kerran yhden läheisensä (kirjoja lukemattomia en spoilaa).

Voldemortissa ja hänen kuolonsyöjissään ei kuitenkaan ole koko tuska, sillä lisävaivaa aiheuttavat koululaisten heräävä seksuaalisuus ja sen mukanaan tuomat sydänsurut. Ron joutuu Lavender Brownin ahdistelemaksi, Harry puolestaan saa lemmenjuomalla vahvennetun suklaarasian Romilda Vanelta ja Hermione välttelee Cormac McLaddenia - mutta kolmikossa jokaisella on omat sydämensä valitut. Näitä sydänsuruja puidaan minun mielestäni elokuvassa läpi ihan liikaa, sillä se tehdään varsinaisen tarinan syventämisen kustannuksella.

Viimeaikaisissa elokuvissa Huispaus on ollut näkyvillä vähemmän, mutta Puoliverisessä prinssissä huimaa peliä taas nähdään - tällä kertaa loistaa erityisesti Ron.

Professori Dumbledore ottaa Harryn nyt vihdoinkin mukaansa toimintaan ja opastaa häntä sekä tiedollisesti että velhoteknillisesti, kun opettaja ja oppilas matkaavat kohti Voldemortin salaisuuden paljastamista.


Elokuvana Puoliverinen prinssi jatkaa samalla tyylillä kuin pari aikaisempaakin. Se tarttuu tarkemmin vain muutamaan kirjan asiaan ja jättää suosiolla monia kirjan monimutkaisia ja monipuolisia juonenkulkuja pois. Tämä on hyvä, sillä tiiliskivimäistä kirjaa olisi aivan mahdotonta tiivistää kokonaan reilun kahden tunnin elokuvaksi. Mutta siinä missä jotain saavutetaan, myös menetetään jotain ja Puoliverinen prinssi tuntuukin hieman ontolta, kuin tekemisessä ei olisi tekijöiden sydän täysillä mukana. Suurin puute on varmaankin se, että vaikka tarinan nimi on Puoliverinen prinssi, prinssin arvoitusta käydään läpi vain sivulauseessa ja loppukohtauksen prinssin paljastuminen tuntuu lähes kornilta.


Sarjan pääosanäyttelijät ovat kasvaneet todella aikuisiksi, mutta sopivat silti rooleihinsa samaan tapaan kuin ennenkin. Emma Watsonista on kuoriutunut kaunotar ja Rupert Grintin koomikonlahjat vahvistuneet entisestään. Daniel Radcliffe tekee samanlaisen perussuorituksen kuin ennenkin, hänelle tyypillisellä jäykähköllä asenteella. Dracoa näyttelevä Tom Felton puolestaan näyttää puku päällä aivan täydelliseltä isänsä pojalta.

Elokuvalle tuomiona kolme tähteä viidestä. Tarjolla on faneille ihan mukava ja toimiva kokonaisuus Potter-magiaa, mutta mitään mestariteosta on turha odottaa.

Tarinan viimeinen osa tulee elokuvana jaettuna kahteen osaan, mikä on tarinan pituuden huomioiden varmasti ihan hyvä asia - mikäli tekijät saavat käsikirjoituksen jaettua yhtä hyvin kuin vaikkapa Kill Billissä aikoinaan. Vaarana on, että Kuoleman varjeluksista tulee kaksi toisiaan täydentämätöntä keskinkertaisuutta. Kuoleman varjelusten ykkösosa tulee teattereihin näillä näkymin marraskuussa 2010 ja kakkososa puoli vuotta myöhemmin heinäkuussa 2011. Kuvaukset on aloitettu tänä keväänä ja elokuvat kuvataan rinta rinnan.