maanantai 29. kesäkuuta 2009

Viikonlopun elokuvat: Hulk ja Loma Roomassa

Viikonloppuna pääasiassa nautiskelin sosiaalisuudesta ja treffasin lauantaina hyvän ystäväni, jonka kanssa vietimme oikein kunnon tyttöjen illan kahden viinipullon (toinen oli tuo oheisen kuvan australialainen kuohuviini Pink, joka supportaa pullollaan rintasyöpäkampanjaa Pink Ribbon), hyvien syömisten ja vielä parempien keskustelujen merkeissä. Olin viikonlopun yksin kotona, kun muu perhe oli mummolassa, joten oli oivallinen tilaisuus ihan vaan nauttia omasta rauhasta.

Lauantain viini-illan lisäksi otin sunnuntain lähinnä lukemisen kannalta ja luin loppuun Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen kirjoittaman Feministin käsikirjan. Asiallisesta ja mielenkiintoisesta kirjasta kerron lisää myöhemmin.

Viikonlopun elokuvia tuli sitten katsottua vain kaksi:

111. A. Lee: Hulk (2003) (tv 26/6) - *
Olen Ang Lee -fani, mutta Hulkin olin tähän mennessä jättänyt tarkoituksellisesti katsomatta. Vaikka aikoinaan olin Marvelin sarjakuvien suurkuluttaja, Hulk ei hahmona koskaan ollut minun suosikkieni joukossa. Kun sitten kuulin pääasiassa negatiivisia arvosteluja kyseisestä elokuvasta, jätin sen katsomatta. Nyt se sitten tuli telkkarista ja ajattelin, että kerrankos se kirpaisee, tsekkaanpas tapauksen, että pystyn siitä omankin mielipiteen muodostamaan. Minä olen sellainen ihminen, että en jätä elokuvaa kesken kuin ihan hätätapauksessa, olipa leffa miten huono tahansa. Hulkin meinasin jättää kesken monta kertaa. Miten ihmeessä sellainen ohjaaja kuin Ang Lee voi tehdä tällaisen pohjanoteerauksen? Hyvää tässä oli vain mielenkiintoiset usean kuvakulman kohtaukset, muuten koko elokuva oli kliseinen ja tarinaltaan tönkkö ja visuaalisilta efekteiltään kammottava.


112. W. Wyler: Loma Roomassa (Roman holiday) (1953) (dvd 28/6) - *****
Sooloilija tässä jokin aika sitten kertoili Loma Roomassa -elokuvasta ja hänen suosittelunsa saivat minut pistämään elokuvan kirjastosta varaukseen. Kyseinen Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämä klassikko oli sitten vuorossa tänään. Viikonlopun leffatarjonnassa siis tähditykset laidasta laitaan :) sillä Loma Roomassa oli niin suloinen ja lämminhenkinen pikku komedia! Hepburn kapinoivana prinsessana tutkimassa Roomaa ihan itsekseen, Peck lehtimiehenä, joka yhtäkkiä saakin selville sohvallaan tiedottomana nukkuvan naisen olevankin oikea prinsessa. Todellinen hyvänmielen elokuva, helmi romanttisten komedioiden joukossa.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Animaatioiden maailma on miesten

Kävin hetki sitten katsomassa leffassa Neil Gaimanin kirjaan perustuvan animaation Coraline. Se oli erilainen animaatio myös siinä mielessä, että siinä pääosassa oli tyttö, ja vielä sankarillisessa, aktiivisessa osassa.


Minua on pitkään ottanut päähän se, että lapsille suunnattujen animaatioiden sankarit ovat pääasiallisesti kaikki poikapuolisia. Missä ovat naispuoliset animaatiosankarit? Japanissa? Onko Disney edelleenkin sitä mieltä, että sankarin pitää olla menestyäkseen poika? Vai missä on vika, ettei meillä ole enemmän tyttösankareita?

Disneyllä on toki prinsessansa, mutta ovatko he sankareita? He ovat kauniita sekä ulkoa että sisältä, yleensä hieman epätoivoisessa tilanteessa ilman omaa syytään - ja odottavat unelmien prinssiä pelastamaan heidät ahdingolta. Mutta he eivät aktiivisesti vaikuta oman elämänsä suuntaan.


Lapsille suunnatuissa elokuvissa naispuoliset hahmot ovat yleensä niitä passiivisia sivustakatsojia, jotka odottavat että heille tapahtuu jotain. Miespuoliset hahmot ovat hurjia seikkailijoita, hauskoja huumorimiehiä ja aktiivisia sankareita, jotka pelastavat kauniin neidon pulasta.

Eikä miespuolisuus rarjoitu pelkästään ihmishahmoja sisältäviin elokuviin. Shrek, Aasi ja Saapasjalkakissa ovat miespuolisia, Buzz Lightyear ja Woody Toy Storysta ovat miespuolisia, Leijonakuningas, Bambi, Topi ja Tessu, Ice Agen porukka, Monsterit Oy:n hirviöt, Autojen Salama McQueen, Wallace & Gromit, Late Lammas, Nemo-kala, Wall-E, Kung Fu Panda, Bolt, Yli aidan -elokuvan jengi, Jack Skellington, jopa suomalainen Niko-poro ... muutamia mainitakseni, ovat miespuolisia.

Pitänee mennä Japaniin asti ennen kuin naispuolisia sankareita tulee vastaan. Hayao Miyazakin ihastuttavissa animaatioissa sankarina on yleensä voimakasluonteinen tyttö - esimerkkinä vaikkapa prinsessat Mononoke ja Nausicaä taikka Totoron sisarukset. Miksi tällaisia hahmoja ei nähdä Hollywood-tuotannoissa? Eivätkö tytöt muka myy?

Maailmamme pitäisi muka olla tasa-arvoisesti molempiin sukupuoliin suhtautuva, mutta silti varsinkin lasten elokuvissa ja animaatioissa viljellään hyvin stereotyyppistä mies- ja naiskuvaa. Millaisen kuvan tyttäremme saavat nähdessään aina vain aktiivisia mieshahmoja ja passiivisia naishahmoja miestensä taustalla kuin toisen luokan kansalaisena? Saavatko he siitä sellaisen käsityksen, että heidän edelleenkin tulisi jättää estradi miehille? Että vain miehet saavat olla hauskoja ja äänekkäitä, seikkailijoita ja sankareita? Itse en tällaista maailmankuvaa omalle tyttärelleni haluaisi, vaan toivoisin hänen saavan tuntea itsensä yhtä tärkeäksi ja arvokkaaksi kuin kuka tahansa muu, sukupuoleen katsomatta.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Klassikoista 3D-animaatioihin - uusimmat katselut

Muutama elokuva on taas tullut katsastettua ja tässäpä niistä jorinoita :)

105. S. Frears: Chéri (2009) (cinema 17/6) - ****
Varsinainen arvostelu joristu englanniksi Babblingsiin. Lisäksi kirjoittelin siitä jotain jo tänne.

Re: R. Kelly: Donnie Darko (2001) (dvd 19/6) - ****
Katsoin Donnie Darkon joskus vuosia sitten, mutta jostain syystä en ihan ymmärtänyt sitä. Se tuntui hyvältä, mutta sen syvällisempi sanoma ei minulle avautunut. Se jäi kaivamaan mieltä ja dvd:kin piti ostaa, että saisin katsottua elokuvan uudelleen. Vasta nyt tuli tehtyä tuo uudelleenkatselu ja jälleen tunsin elokuvan jälkeen oloni sellaiseksi, että tässä oli edelleenkin jotain sellaista, mitä en tajunnut. Elokuvahan on loistava sci-fi-trilleri, mutta minun piti googlata, että mitä käsikirjoittaja lopulta tällä tarkoitti. Muut epätietoiset voivat vilkaista vastausta täältä. Joka tapauksessa nuori Jake Gyllenhaal tekee elokuvassa mahtavaa työtä, ja oli hassua bongata mukana myös Seth Rogen, joka on minulle tullut tutuksi vasta nyt myöhemmin. Donnien opettajaa näyttelee Drew Barrymore ja siskoa Jaken oikea sisko Maggie Gyllenhaal.



106. C. Breillat: Sisarelleni! (A ma soeur) (2001) (dvd 20/6) - ***
Catherine Breillatin elokuvat ovat sitten outoja. En muista, mistä hyllyymme on ilmestynyt Breillatin tupladvd, jossa on mukana tämä Sisarelleni! sekä Himon anatomia. Sisarelleni! kertoo pulskasta pikkusisaresta, joka kadehtii kaunista ja seksikästä isosiskoaan ja tämän vientiä miesmarkkinoilla. Tarina kuvaa hitaasti sisarusten lomaa ja isosiskon neitsyyden menetystä ja siinä vaiheessa, kun perhe on ajelemassa lomalta kotiin, tuntuu jo ettei elokuvassa tapahdukaan oikein mitään (että tämä on taas jotain perinteistä ranskalaista taide-elokuvaa) - ja sitten bang! katsojaa vedetään turpiin oikein kunnolla ja kun elokuva on loppu, on sellainen olo että wtf. Sanon vaan että huhhuh.


107. R. Brooks: Kissa kuumalla katolla (Cat on a hot tin roof) (1958) (dvd 23/6) - *****
Klassikkoaukkojen paikkauksessa tällä kertaa Elisabeth Taylorin ja Paul Newmanin Oscareiden arvoiset suoritukset (mutta eivät siis voittaneet kumpikaan) elokuvassa Kissa kuumalla katolla. Oi, minä rakastuin tähän elokuvaan päätäpahkaa! Jostain syystä nämä tällaiset paljon dialogia sisältävät, näytelmän tyyppiset elokuvat ovat minun mieleeni. Visuaalisia efektejä ei tarvita, jos tarina on hyvä. Siksi varmaan rakastan oikeaa teatteriakin. Aivan mahtava roolisuoritus varsinkin Taylorilta!


108. C. Saldanha: Ice Age 3: Dinosaurusten aika 3D (2009) (cinema 24/6) - ***
Ice Agen kamut seikkailevat kolmannessa osassaan Matka maan keskipisteeseen -tyyppisesti maan kuoren alla piilossa sijaitsevassa dinosaurusten maassa. Jyrsis löytää tammenterhorakkauden lisäksi oikean rakkauden, Manny ja Ellie odottavat vauvaa, Diego tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja häippäisee, ja Sid jää yksin - ja lopulta löytää itsensä keskeltä dinosaurusten laaksoa. Muu jengi kasaa voimat yhteen ja lähtee pelastamaan Sidiä. 3D jyrää ja Ice Age 3 näyttää tosi makealta.


109. T. Phillips: Kauhea kankkunen (The hangover) (2009) (cinema 24/6) - ****
Kaikkialta olin kuullut ylistyssanoja tästä uudesta komediasta ja olipa ihanaa päästä nauramaan pitkästä aikaa ihan kunnolla! Viimeksi olen leffateatterissa nauranut näin kun katsoin Tropic Thunderia. Kutkuttavalla tyylillä tehty tarina neljästä kaveruksesta, jotka Las Vegasissa järjestetyissä polttareissa hukkaavat sekä sulhasen että muistinsa, ja aamulla onkin sitten selvittely tiedossa, että mitä ihmettä tapahtuikaan ja miksi vessassa on tiikeri ja vaatekomerossa vauva. Aivot narikkaan -viihdettä parhaimmillaan. Lisäksi tämä oli käsikirjoitettu loistavasti.


110. H. Selick: Coraline 3D (2009) (cinema 26/6) - ****
Neil Gaimanin tarinat ovat ihania ja Coraline tuli nähtävien elokuvien listalle heti kun siitä kuulin. Mutta vasta nyt päädyin sen katsomaan - pakko oli ehtiä näkemään se leffassa 3D:nä. Oijoi, miten hienoa ja kaunista! Kolmiulotteisuutta parhaimmillaan! Tarina kertoo nuoresta Coraline-tytöstä, joka löytää uudesta kodistaan rinnakkaistodellisuuden, jossa elävät häntä rakastavat äiti ja isä (työhönsä uppoutuneiden oikeiden vanhempien sijaan) - joskin heillä on napit silmien paikalla. Toinen maailma vetää Coralinea puoleensa, mutta kuten arvata saattaa, toinen maailma ei olekaan sitä, miltä aluksi näyttää.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kirjoja: Kilttien kapina

Olen ollut feministi siitä asti, kun joskus esiteini-iässä tajusin, että tytöt ja pojat eivät yhteiskunnan mielestä sittenkään olleet ihan samalla viivalla koulussa ja elämässä. Siihen asti olin aina ajatellut, että tytöt ovat "parempia", koska koulussa tytöt keskimäärin pärjäsivät paremmin ja pojat taas olivat niitä mekastavia luusereita. Minulle oli niin suuri järkytys, että jotkut oikeasti kuvittelevat "poikuuden" tekevän ihmisestä jotenkin arvokkaamman, että jokin naksahti päässäni ja minusta tuli avoimesti feministi.

Useiden vuosien ajan feminismini on elänyt mukanani, heräten ajoittain ärsyyntymään yhteiskunnallisista ja kulttuurisista epäkohdista miesten ja naisten välillä. Tyttäreni syntymän jälkeen feminismini on taas aktivoitunut niin, että menin liittymään Naisasialiitto Unioniin ja mielenkiinnosta varaamaan kirjastosta pari kirjaa. Ensimmäinen niistä oli Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen kirjoittama Kilttien kapina - tottelemattomuuden alkeet naisille.

Kirjassa puidaan syyllistämättä kiltteyden eri puolia ja mietitään syitä siihen, miksi kiltit ihmiset esimerkiksi masentuvat helposti ja miksi kiltit kympin tytöt edelleen saavat huonompaa palkkaa kuin kutosen pojat. Syitä etsitään yhteiskunnasta ja kulttuurista, eikä niinkään henkilöistä itsestään, mikä on mielestäni hyvä lähtökohta. Meitä kilttejä tyttöjä kun on muutenkin niin helppo syyllistää ;-)

Helppolukuisesti kirjoitettu kirja soveltuu kaikille, sillä se ei ole raskas luettava, mutta silti siinä on painavaa asiaa. Voin suositella sitä erityisesti kilteille tytöille, joita kiltteys välillä ahdistaa, sekä niille, jotka tuntevat sisimmässään, että yhteiskunnassamme kaikki ei ole vielä täysin tasa-arvoista sekä myös ennakkoluulottomille miehille, jotka haluavat nähdä asioita naisten ja tyttöjen perspektiivistä.

Tätä kirjaa voisin myös suositella yhdelle tuntemistani kilteimmistä ihmisistä eli omalle äidilleni. Äiti, jos satut lukemaan tämän jutun, tsekkaapa kirjaa kirjastosta :)

Seuraavaksi lähti lukuun samojen kirjoittajien teos Feministin käsikirja.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Hassu hatuntekijä

Juhannus on juhlittu ja paluu arkeen edessä. Hauska oli heti aamutuimaan löytää kuvia yksien suurimpien suosikkieni - Tim Burtonin ja Johnny Deppin - uudesta projektista. Burton ohjaa ensi maaliskuussa USAssa ensi-iltaan tulevan version Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Elokuvassa Hassua Hatuntekijää esittää Johnny Depp ja Herttakuningatarta Burtonin vaimo Helena Bonham Carter.

Liisaa näyttelee toistaiseksi melko tuntematon nimi, Australiassa syntynyt Mia Wasikowska. Muissa osissa nähdään laatunimiä kuten Anne Hathaway, Michael Sheen, Alan Rickman, Christopher Lee, Stephen Fry, Timothy Spall ja Crispin Glover.

Ohessa tuoreet kuvat Deppin Hatuntekijästä ja Bonham Carterin Kuningattaresta. Tätä jos jotakin odotan mielenkiinnolla!

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Iloista juhannusta!

Toivotan oikein iloista juhannusta kaikille blogini lukijoille! Vaikk keli ainakin täällä Helsingissä on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kesäinen, aurinkoisuus lähtee kuitenkin omasta mielestä :) Kun sisimmässä on kesä, ei ole väliä sillä sataako vaikko paistaako ulkona.

Ja sateella voi aina viettää laatuaikaa sisällä kotona ja katsella vaikkapa elokuvia!

Aurinkoisempaa juhannusta kaikille kanssani toivottelee myös Johnny Depp, joka toivottavasti antaa positiivisia värähdyksiä suurimmalle osalle teistä :)

torstai 18. kesäkuuta 2009

Poof!

Harry Potter ja Puoliverinen prinssi -elokuvasta uusi tv-spotti Potter-odotusta lisäämään :)



keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Ihana Michelle Pfeiffer ja Chéri

51 vuotta tänä vuonna täyttänyt Michelle Pfeiffer on edelleen tyrmäävän näköinen nainen. Karismaattinen ja lahjakas näyttelijä nähdään seuraavaksi Stephen Frearsin (The Queen) ohjaamassa Belle Epoque -draamassa Chéri joka tulee Suomessa teatteriin syyskuussa. Siinä Pfeiffer näyttelee eläkkeelle siirtymistä suunnittelevaa kurtisaania, joka on elämässään kokenut yhtä jos toistakin rakkautta, mutta sitä aitoa ei koskaan.

Hänen "kollegansa" (Kathy Bates) 19-vuotias enkelinkasvoinen poika (Rupert Friend) kuitenkin vie naisen sydämen. Eikä tunne ole ollenkaan yksipuolista. Ikääntyvän kurtisaanin ja pojan suhde kestää ennakko-odotuksia vastaan monta vuotta, kunnes pojan äiti päättää naittaa pojan nuorelle tytölle.


Tarina tarkkailee vaikuttavalla tavalla naisen ikääntymistä ja siitä johtuvaa epävarmuutta. Ulkoinen kauneus on katoavaa ja kauneudella ikänsä työtä tehneelle naiselle se on kova pala. Chéri on romanttista melodraamaa, jonka suurimpana sydämenä hehkuu ihana Pfeiffer. Se koskettaa varmasti ainakin meitä naisia, jotka olemme alkaneet huomata ikääntymisen aiheuttamat vääjäämättömät muutokset kehossamme.


Elokuvalle neljä tähteä.

Traileri löytyy Applelta täältä.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Vampyyripojan voittaja

Kyllä se nyt on niin, että susipoika vetää pitemmän korren. Jo kirjoissa Jacob Black oli aina minun suosikkini - johtuneeko se sitten osittain rakkaudestani susiin ja intiaaneihin vai pelkästään siitä, että Jacob oli aina se inhimillisempi tapaus noista kahdesta.

Twilight-sarjan New Moonin kuvissa Jacobia näyttelevä Taylor Lautner näyttää ikäisekseen ehem... varsin kehittyneeltä :) (ja odottakaahan muutama vuosi...) Silmäniloa naisille siis!

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Leffapäivityksiä

Onpas mennyt aikaa, kun viimeksi ehdin kommentoida katsomiani leffoja. Kiirettä painaa joka suunnalta ja blogien päivitykset ovat jääneet ajatuksen asteelle... Lisäksi meni jonkin aikaa, etten katsonutkaan leffoja vaan telkkarisarjoja dvd:ltä. Ensin katselussa oli Lostin neljäs kausi (tiedän, olen huimasti jäljessä, joten spoilata ei sitten saa ;-), sitten Ewan McGregorin ja Charley Boormanin maailmanympärimatka moottoripyörillä Long way round, joka on vieläkin hieman kesken ja sitten vielä tänä keväänä elokuvaksikin muokattu BBC:n State of Play (joka sekin on vielä hieman kesken) pääosassaan mm. James McAvoy ja Bill Nighy.


Viime kerran jälkeen katsottuja leffoja on kuitenkin ehtinyt kertyä läjä. Päivitän aina heti katsomisen jälkeen pika-arvion tänne, mutta sanallisempi juttu tulee sitten vähän myöhemmin.


96. R. Mulligan: Kuin surmaisi satakielen (To kill a mockingbird) (1962) (dvd 3/6) - *****
Elokuvayleissivistyksessä on nyt paikattu Satakielen kokoinen aukko. Yksi filmihistorian korkeimmalle rankatuista roolisuorituksista Gregory Peckin esittämä lakimies Atticus Finch on kieltämättä vakuuttava esitys yhteiskunnallisesti alemmassa olevan ihmisen puolustamisesta. Lisäksi tarina muistuttaa, että monet meistä ovat oikeasti jotain muuta kuin ulkonäkö tai varsinkaan muiden juorut antavat ymmärtää.

97. J. Kounen: Coco Chanel & Igor Stravinsky (2009) (cinema 10/6) - ***
Olin ehtinyt sekoittaa mielessäni kaksi Coco Chanelista kertovaa elokuvaa ja ihmettelin, kun Audrey Tautou ei esiintynytkään tässä elokuvassa (vaan hän on Coco Chanelina tässä). Coco & Igor keskittyy kuvaamaan yhtä elämänvaihetta Chanelin (Anna Mouglalis) ja säveltäjä Stravinskyn (Mads Mikkelsen) elämässä, heidän kiihkeää rakkaustarinaansa. Odotukset olivat korkealla ja vaikka kuvauksellisesti elokuva on kaunista katseltavaa, se jättää hahmonsa etäisiksi ja kylmiksi, ja tarinansa pinnalliseksi. Suomen ensi-ilta 4.9.2009.


98. D. Mackenzie: Spread (L.A. Gigolo) (2009) (cinema 10/6) - **
Ohjaaja David Mackenzie tarttuu usein valtavirrasta poikkeaviin aiheisiin ja provosoi elokuvillaan kuten esimerkiksi kohua herättäneellä Young Adamilla. Hänen uusimpansa, Suomessa nimellä L.A. Gigolo markkinoitava elokuva kertoo Ashton Kutcherin esittämästä nuorukaisesta, joka elättää itsensä tarjoamalla seksuaalisia palveluita rikkaille naisille. Treenattu Kutcher on toki silmänruokaa, mutta tarina ei saa kunnon nostetta alleen eikä hahmoihin pääse syntymään minkäänlaista suhdetta. Elokuvasta kertoo paljon se, että paras roolisuoritus on loppukohtauksen sammakolla. Suomen ensi-ilta 7.8.2009.

99. B. Singer: Operaatio Valkyrie (2008) (blu-ray 12/6) - ****
Operaatio Valkyrie kertoo natsisaksan lopun tunnelmista, kun kansalaisten tunnelmat alkavat muuttua kielteiseksi Hitlerin hallinnolle. Tom Cruise englantia puhuvana saksalaissotilaana johtaa vastarintaliikkeen epätoivoista yritystä syöstä diktaattori vallasta. Mielenkiintoinen katsaus historiaan loistavan tekijäkaartin tekemänä.


100. J. Fehse: At any second (In jeder Sekunde) (2008) (dvd 12/6) - *** Paikoitellen Alejandro Gonzales Iñarritun tyyliä seuraileva draama rinnakkaisista tarinoista, joka ei kuitenkaan onnistu tehtävässään yhtä hyvin. Liiallinen draaman yritys tekee elokuvasta masentavan ja osa tarinoista ei tunnu liittyvän kokonaisuuteen oikein mitenkään. Elokuva nähdään meillä syksyllä Espoo Cinessä.

101. J. P. Shanley: Doubt - Epäilys (2008) (dvd 13/6) - ***
Pitkän aikaa olin odottanut näkeväni tämän, koska sen näyttelijäkaarti on täynnä suosikkejani - Meryl Streep, Philip Seymour Hoffman ja pikkuhiljaa suosikkilistallani ylöspäin nouseva Amy Adams. Tarina epäilyksestä, joka kalvaa katolisen koulun rehtorin, nunnaopettajan sekä pappiopettajan välejä. Ei lopulta tarinallisesti aivan täyttänyt odotuksia, vaikka kaikki tekivätkin loistavat roolisuoritukset.

102. J. Poll: Charlie Bartlett (2007) (dvd 13/6) - ***
Suloinen ja sympaattinen komedia koulunsa lääkediileriksi ja epäviralliseksi psykiatriksi nousevasta ökyrikkaasta Charliesta (söötti Anton Yelchin, joka Star Trekissä ja Terminator 4:ssakin nähdään) joka ihastuu alkoholisoituneen ja itsetunnoltaan reppanan rehtorin (Robert Downey Jr) tyttäreen. Nyt kolme kertaa minut vakuuttanut Leningradissa 1989 syntynyt Yelchin on ehdottomasti yksi tämän hetken lahjakkaimmista nuorista näyttelijöistä. Tästä elokuvasta jää hyvä ja kepeä mieli :)


103. G. O'Connor: Pride and Glory (2008) (blu-ray 14/6) - ****
Edward Nortonin ja Colin Farrellin tähdittämä Pride and glory kertoo New Yorkin poliisivoimiin pesiytyneestä korruptiosta ja poliisiperheestä. Oikeudenmukaisuus ja lojaalius omalle perheelle sotivat tarinassa keskenään, mutta joskus on pakko tehdä valinta. Kun toiseen suuntaan kumartaa niin samalla toiseen suuntaan pyllistää. Mainioiden roolisuoritusten jännitysdraama on hieman pilattu liialla pituudella.

104. D. Cronenberg: A history of violence (2005) (blu-ray 14/6) - ****
Pitkään to see -listallani ollut Cronenbergin A history of violence on sarjakuvafilmatisointien aatelia. Viggo Mortensen on pikkukaupungissa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa asuva Tom Stall, jonka menneisyydestä yhtäkkiä putkahtaakin esille murhamies nimeltä Joey Cusack. Hyvin yksityskohtaisesti kuvatuilta verilöylyiltä ei tässä elokuvassa vältytä, joten sitä en suosittele ihan heikkohermoisimmille. Monilla ihmisillä on kahdet kasvot.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Viisi syytä olla iloinen

Mikaela listaili omia ilonaiheitaan ja haastoi samalla muutkin tekemään saman. Niin monesti sitä ihminen kiinnittää huomiota vain asioihin, jotka ovat elämässä huonosti tai tuntuvat ikäviltä, ja iloiset asiat jätetään lähes huomiotta. Siispä välillä iloisiin asioihin paneutuminen ei ole ollenkaan huono ajatus ja eiköhän niitä kaikilta ainakin se viisi löydy :)

1. Kirsikkapuu
Viikonloppuna istutimme vihdoin kirsikkapuun rakkaan karvakaverimme muistolle. Meillä on pienenpieni oma piha, jonka varjoisassa nurkkauksessa koirulaisemme rakasti maata säällä kuin säällä. Siihen minulla oli haaveena istuttaa puu jo viime kesänä, mutta jostain syystä se jäi. Nyt se on istutettu, kirsikkapuu, joka muistuttaa maailman kilteimmästä, rauhallisimmasta ja ystävällisimmästä saksanpaimenkoirasta, joka lähti reilun 11 vuoden iässä vihreämmille metsästysmaille vuosi sitten. Olen iloinen, että saimme viettää yhdessä monta vuotta.


2. Meri
Keskellä Suomea järvien keskellä syntyneelle ja eläneelle meri oli jotenkin outo asia. Kun muutimme Helsinkiin 9 vuotta sitten palelin koko ajan ja kutsuin mertakin järveksi. Täällä etelässä meren rannalla oli koko ajan kylmä, kun mereltä puhaltava tuuli on todella harvoin lämmintä. Helsingissä olon ajan olemme aina asuneet lähellä merta ja olen pikkuhiljaa alkanut pitää siitä, tuulestakin. Kun rannalla kävellessä raikas merituuli puhaltaa, tuntuu että elimistö täyttyy hapesta. Nykyisin en edes paljoa palele (olen ilmeisesti oppinut pukeutumaan oikein).

3. 35
Aikuisena oleminen on oikeastaan ihan mukavaa. Itsetunto alkaa olla kohdillaan ja voi olla juuri sellainen, mitä haluaa. Voi pukeutua juuri sillä tavalla kuin itse haluaa, voi pitää tukkansa juuri sen värisenä ja mittaisena kuin itse haluaa, voi tykätä tai olla tykkäämättä juuri niistä asioista mistä oikeasti tykkää tai ei. Ja jos jollakin on asiaan jotain nokan koputtamista, niin se on hänen oma ongelmansa, ei minun. Viittaan siis samaan asiaan, mistä Mikaelakin jo blogissaan kirjoitti. Onhan ikääntymisessä omat huonot puolensa, kun fyysisesti huomaa alkavansa rapistua, mutta kaikenkaikkiaan minulla on hyvä olla tämän ikäisenä.

4. Oma koti
Olen rakastunut Lauttasaareen. Nelisen vuotta sitten haaveesta siellä asumisesta tuli totta ja kolme vuotta sitten oman (tai siis pankin omistaman) kodin muodossa. Meren äärellä kaupungin hälinän ulottumattomissa, mutta kuitenkin kävely- (tai ainakin fillari-) matkan päässä keskustasta. Oma koti, omat neliöt, omat seinät, oma ilmapiiri - paikka jossa saan olla MINÄ.


5. Kesäloma ja "kesä"loma
Kesällä lomaa on tiedossa kolme viikkoa, loka-marraskuun vaihteessa vielä yksi, jolloin tämä matkailua rakastava perhe suuntaa Atlantin toiselle puolelle. Kohteena Teksas ja siellä ystävämme Sarin perhe. Odotan reissua innolla, mutta sitä ennen nautin heinäkuun kolmesta viikosta, jolloin ei tarvitse raahautua toimistolle töihin :)


Haastan iloisuusmietintään teidät kaikki, jotka blogissani vierailevat! Tämä ei tarkoita, että asiasta pitäisi välttämättä kirjoittaa, mutta iloisten ajatusten miettiminen ja listaaminen omassakin päässä tekee mukavan olon :) Siispä toivotan leppoisaa päivää kaikille iloisten muistojen ja ajatusten parissa!

torstai 11. kesäkuuta 2009

Scorsesen uusimman traileri rokkaa - Shutter Island

Martin Scorsesen ohjaaman trillerin Shutter Island traileri näyttää todella hyvältä. Leonardo Di Caprion tähdittämä sekä erittäin jännittävältä että tarinallisesti mielenkiintoiselta näyttävä elokuva tulee teattereihin lokakuussa (IMDb:n mukaan Jenkeissä 2. lokakuuta ja Suomessa 16. päivä).

Di Caprion lisäksi elokuvassa esiintyy varsin vakuuttava näyttelijäkaarti: Ben Kingsley, Michelle Williams, Mark Ruffalo, Jackie Earle Haley ja Max von Sydow muiden muassa.

Tsekkaa traileri joko normaalilaatuisena tai HD:nä Applelta täältä.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Yläkuvan päivitys

Harry Potter ja puoliverinen prinssi tulee elokuviin heinäkuun 17. päivä. Siksipä yläkuva päivittyi nyt toistaiseksi Eric Dravenista Harryksi :)

Kirjoista: Katja Kallion Elokuvamuisti

Kirjoittelin aikaisemmin leffatriviakirjasta Outo Lempi ja Sooloilija sattui suosittelemaan saman tyyppistä Katja Kallion Elokuvamuisti -kirjaa. Pitipä laittaa kirja varaukseen kirjastosta ja sieltähän se maanantaina lähti mukaan luettavaksi - heti samana iltana :)

Luin joskus aikaa sitten Kallion kirjan Kuutamolla (josta on tehty se elokuvakin pääosassaan Peter Franzen ja Minna Haapkylä) ja tykkäsin sen tyylistä. Elokuvamuisti on kokoelma Kallion elokuva-aiheisia kolumneja, jotka on kirjoitettu hyvin elävällä, inhimillisellä ja persoonallisella tyylillä. Sellaisella, jota lukiessaan hymyilee väkisinkin ja useaan kertaan.

Kolumnit on kirjoitettu aikuisen naisen näkökulmasta, rakkaudesta elokuviin ja niiden maailmaan. Kallio kertoo rakastumisestaan Ray Liottaan sekä New Yorkissa Woody Allenilta piileskelemisestään, hersyvällä huumorilla ja asenteella, joka voi olla vain ihmisellä, joka rakastaa elokuvia ja suhtautuu aiheeseensa täydellä intohimolla ja sydämellä. Todellakin siis sydämellä, ei teknisesti tai analysoiden asiaansa puhki ja pinoon.

Suosittelen lämpimästi elokuvia rakastaville naisille (ja miksei jopa ennakkoluulottomille miehillekin), jotka nauttivat sujuvan ja persoonallisen kirjan lukemisesta!

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Johnny Depp, 46 vuotta (9/6)


John Christopher Depp II täyttää tänään 46 vuotta, onneksi olkoon!

Jos maailmasta pitäisi valita vain ja ainoastaan yksi näyttelijä, jonka haluaisi säilyttää ikuisesti, niin minun kohdallani se olisi ehdottomasti Johnny Depp. Olen fanittanut häntä ensimmäisestä näkemästäni Depp-elokuvasta lähtien. Se ensimmäinen oli Cry-Baby joskus 90-luvun alussa. Vaikka Depp ei kyseisessä elokuvassa nyt vielä ollutkaan ulkonäöksellisesti minun vaativaan pitkätukka-rokkipoika-muottiin mahtuva, seinälleni hän silti pääsi - sinne niiden pitkätukkien keskeen Wade "Cry-Baby" Walkerin fiftari-lookkeineen.

Seuraavaksi tulleet Tim Burtonin suloinen Saksikäsi-Edward (josta alkoi Burtonin ja Deppin jo kuuden elokuvan verran kestänyt yhteistyö) ja Lasse Hallströmin sympaattinen Gilbert Grape sulattivat sydämeni Deppille ihan täysin ja mies nousi suosikkinäyttelijälistani kärkeen, ja siellä on pysynyt tähän päivään asti, vaikka hänen uralleen onkin mahtunut niin huippusuorituksia kuin vikavalintojakin. Burtonin ihastuttava Ed Wood, Jim Jarmuschin kummallinen Dead Man ja Terry Gilliamin huumehuuruinen Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa niiden huippujen joukossa ja vaikkapa Nick of time ja Astronaut's wife taas ei-niin-huippujen.


Kapteeni Jack Sparrown renttu Pirates of the Caribbean -sarjassa on varmasti tunnetuin Deppin hahmo. Eikä ihan huono valinta ole, sillä kunnon rokkiäijän habituksella Depp vetää Sparrow'na niin uskottavan ja hauskan roolin, että niin legendaarisia hahmoja saa komedioista ihan etsimällä etsiä. Ja saihan mies roolistaan ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa vuonna 2004!

Deppin toinen Oscar-ehdokkuus annettiin heti seuraavana vuonna kirjailija J.M.Barrien roolista elokuvassa Finding Neverland - tarinan lähteillä ja kolmas viime vuonna Burtonin ohjaamasta kauhumusikaalista Sweeney Todd, joka on verisimpiä musikaaleja mitä olen nähnyt. Siinä musikaalinen Depp pääsi esittelemään laulunlahjojaan. Lahjakkuutensa takia ehdokkuudet tuskin loppuvat tähän ;-)

Yksityiselämäänsä varjeleva Depp on 10-vuotiaan Lily-Rosen ja 7-vuotiaan Jackin isä.


Johnnyn ja minun yhteiselämä on siis jatkunut jo lähes 20 vuotta, mikä tuntuu uskomattoman pitkältä, kun ottaa huomioon sen, miten nuoreksi edelleenkin tunnen itseni ja toisaalta miten nuorekkaalta Johnny edelleen näyttää. Viidenkymmenen rajapyykki ei ole miehellä enää kaukana, mutta kuvissa hän edelleen vaikuttaa nuorelta kapinaliselta. Johnny kuuluu jo nyt Suurien Filmitähtien joukkoon, sinne samaan porukkaan James Deanin, Marilyn Monroen ja Marlon Brandon legendojen seuraan.

Johnnyn lisäksi tänään viettävät synttäreitään myös mm. Natalie Portman (28) ja Michael J. Fox (48)!

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Maha

Minulla on maha, tuo rasittavasti rasvaa itseensä keräävä kapistus, joka koko ajan pyrkii farkkujen vyötärön yläpuolelle ryllöttämään, pullottaa ikävästi kesäpaidan alla ja jos olen syönyt jotain "sopimatonta", antaa aiheen spekuloinnille raskaana olemisesta.

Haaveilen litteästä vatsasta. Sellaisesta, joka kulkee mukana ihan huomaamatta ja antaa pitää päällä ihan minkälaisia vaatteita tahansa aiheuttamatta epämääräisiä tuntemuksia sivuprofiilin muodosta. Sellaisesta, jona omakin maha valheellisesti näyttäytyy selällään köllötellessäni.

Minun mahani on rasittava siinäkin mielessä, että minä en ole mitenkään ylipainoinen. Ihan normaalipainoinen olen, joskin jos armoton vaakani parisen kiloa vähemmän aamuisin näyttäisi, niin olisin tyytyväinen. Mutta minulla on maha, joka ei usko vaa'an näkymää, se ei tottele normaalipainoisuutta vaan haluaa ryllöttää kaikkien näkyvillä, irvuillen minulle, että hähhähhää, olepa nyt tyytyväinen vartaloosi, nainen!

Tottahan minulle kohta 3-vuotiaan tyttären äitinä sallittaisiin äidillinen pehmeys ja pyöreys, mutta kun se en ole minä. Minä haluan olla pehmeä vain sisäisesti, en ulkoisesti.

Onko sinulla vinkkejä litteän vatsan (helposti ja nopeasti, sillä olen liian laiska paljon aikaa vievään treeniin) saamiseksi? Sellaisia vastaanotetaan tässä osoitteessa :)

torstai 4. kesäkuuta 2009

Angelina Jolie, 34 (4/6)

Angelina Jolie Voight syntyi 4. kesäkuuta 1975 Los Angelesissa Kaliforniassa Oscar-voittaja Jon Voightin ja näyttelijä Marcheline Bertrandin filmiperheeseen eikä nykyaikana esittelyjä kaipaa. Maailman tunnetuimpien kuuluisuuksien joukkoon lukeutuva Jolie rankattiin juuri Forbesin listalla maailman vaikutusvaltaisimmaksi julkkikseksi. Listan kärjessä pari vuotta keikkunut Oprah Winfrey joutui siis luovuttamaan kärkipaikan nuoremmalleen.

Filmitähteytensä ja vuonna 2000 elokuvasta Vuosi nuoruudestani (Girl, interrupted) Oscarin voittanut (ja tänä vuonna elokuvasta Vaihdokas - Changeling ehdokkaana ollut) Jolie tunnetaan myös myrskyisistä avioliitoistaan Billy Bob Thorntonin ja Jonny Lee Millerin kanssa - ennen suhdettaan Brad Pittiin. "Brangelina" joutui koko maailman valokeilaan vuonna 2005 kun heidän valkokangassuhteestaan elokuvassa Mr. ja Mrs. Smith tuli totta myös oikeassa elämässä ja Pittin pitkäaikainen avioliitto Jennifer Anistonin kanssa päättyi.

Jolie tunnetaan myös Unicefin hyväntahdonlähettiläänä sekä lukuisista adoptiolapsistaan. Hänellä ja Pittillä on kambodzalainen poika Maddox (s 2001), etiopialainen tytär Zahara (s 2005) sekä vietnamilainen poika Pax (s 2003). Lisäksi hänellä ja Pittillä on kolme biologista lasta: tytär Shiloh (s 2006) sekä 2008 syntyneet kaksoset Knox ja Vivienne.


Välit omaan isäänsä Jolie katkaisi jo nuorena. Vanhemmat erosivat vuonna 1976 ja Angelina veljineen kasvoi äitinsä kanssa. Vanhemmiten hän syytti isäänsä perheen hajoamisesta ja katkaisi välit virallisesti tiputtamalla isänsä sukunimen (Voight) nimestään pois.

Useissa äänestyksissä maailman kauneimmaksi ja seksikkäimmäksi naiseksi valittu Jolie on nainen sekä miesten että naisten mieleen. Voimakkaiden ja aktiivisten roolihahmojensa avulla hän on tuonut tasa-arvoa edelleen miehiseen elokuvamaailmaan sekä tinkimättömällä persoonallaan valanut uskoa kanssasisarilleen ympäri maailman. Siinä missä miehet näkevät kuvankauniin, sensuellin jumalattaren, useat naiset näkevät lahjakkaan, vahvan, omien sanojensa takana seisovan ja itseensä uskovan persoonallisen naisen ja saavat tästä voimaa uskoa itseensäkin naisena ja äitinä.


Itselleni Jolie on ollut suosikkinäyttelijäni vuosikaudet ja ihailen hänen lahjakkuuttaan ja antautumistaan rooleilleen. Kaunis, sensuelli ja persoonallinen nainen, joka ei arkaile.

Mitä mieltä sinä olet Angelinasta?

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Suomalaista showpainia - Fight Club Finlandin Stark Adder

Enpä olisi aikaisemmin uskonut, että promoan showpainia =) Laji on minusta ollut aina niin hurjan ja älyttömän näköistä, että en ole mielellään edes katsonut sitä. Minusta on vaan tuntunut pahalta ajatuskin, että äijänköriläät hyppivät toistensa päälle ja heittävät toisiaan pää edellä lattiaan tai hakkaavat milloin milläkin käteen sattuvalla esineellä.

Kerran olen kuitenkin löytänyt itseni seuraamasta showpainiottelua ja huomasin siellä itsekin kannustavani ystävääni voittoon.

Joten never say never ;-)

Ohessa esittelyvideo tyttäremme kummisedästä, "soturikummi" Stark Adderista, suomalaisen showpainin yhdestä uranuurtajasta. Enjoy!


** Video poistettu YouTubesta sen takia, että sinne oli tullut väärä versio väärällä musiikilla. Uusi video tulee jossain vaiheessa :) **


Lisätietoja suomalaisesta showpainista löytyy Fight Club Finlandin sivuilta.

Tony Curtis, 84

Tänään täyttää 84 vuotta Tony Curtis (oikealta nimeltään Bernard Schwartz), joka hurmasi minut Joen / Josephinen roolilla elokuvassa Piukat paikat (Some like it hot).

Curtis syntyi New Yorkin Bronxissa Unkarista Yhdysvaltoihin muuttaneeseen perheeseen 3. kesäkuuta 1925. Vuonna 1949 alkaneen elokuvauransa aikana Curtis on ehtinyt näytellä yli sadassa elokuvassa. Hänet tunnetaan ennakkoluulottomana näyttelijänä, jolta voi odottaa mitä tahansa. Tästä osoituksena mm. pukeutuminen naisen vaatteisiin Josephinen roolia varten.

Useasti naimisissa olleen Curtisin tunnetuin romanssi on ensimmäinen avioliitto Alfred Hitchcockin Psykossa loistaneen Janet Leighin kanssa vuosina 1951-62. Filmitähtien avioliitosta syntyi seuraavan polven filmitähti: Jamie Lee Curtis, josta isä-Tony myöntää myöhemmin vieraantuneensa, kuten kaikista muistakin lapsistaan.

Liekö osasyynä vieraantumiseen se, että Tony on nykyisin naimisissa itseään yli 40 vuotta nuoremman Jill Vanbenberg Curtisin kanssa? Nykyisin Tony asuu Las Vegasissa ja tekee edelleenkin harvakseltaan töitä elokuvien ja television parissa.

Minulle itselleni Tony Curtisista tulee aina mieleen Marilyn Monroen pari ihastuttavassa Piukat paikat -elokuvassa, joka on maailman parhaimpien komedioiden joukkoon ehdottomasti laskettava. Curtis ja Jack Lemmon sekoilemassa mekot päällä, suloinen ja seksikäs Marilyn sekä kuolemattomat viimeiset sanat: "Nobody's perfect" - täydellinen elokuva!

Yllä Tony tyttärensä Jamie Leen (joka on hänen uusinta vaimoa parikymmentä vuotta vanhempi) kanssa.

IMDb:ssä:
Tony Curtis
Janet Leigh
Jamie Lee Curtis

Piukat paikat -traileri:

Näyttääkö Potterismi laantumisen merkkejä?

Heinäkuun 17. päivänä teattereihin pätkähtää Potter-sarjan kuudes osa Puoliverinen prinssi. Ensi-ilta on Suomessa samaan aikaan kuin muuallakin maailmassa eli tällä kertaa fanien ei tarvitse odottaa ikuisuuksilta tuntuvaa aikaa ennen kuin elokuva tulee meidän korkeudellemme. Puoliverisen prinssin alkuperäinen julkaisupäivämäärä oli viime marraskuussa, mutta julkaisuyhtiö päätti siirtää ensi-illan kesälle (tuottavammalle ajankohdalle).

Mutta onko Potterismi alkanut näyttää laantumisen merkkejä? Kirjasarja on nyt julkaistu kokonaisuudessaan ja hypetys sarjan ympärillä on tiedotusvälineissä vähentynyt huomattavasti. Ainakin tällaiselle maallikkolle on tullut sellainen fiilis, että suoranainen fanitus on vähentynyt.

Kirjoja lukevat nuoret ovat Kuoleman varjelusten julkaisun jälkeen joutuneet etsimään uusia kohteita, uutta lukemista. On alkanut mm. Twilight -huuma, joka varmasti on vienyt mennessään myös osan vanhoista Potteristeistakin.

Jännää onkin nähdä, miten paljon velhoiksi ja noidiksi pukeutuneita faneja enää nähdään kuudennen Potterin ensi-illassa heinäkuussa ja miten hyvin elokuva tienaa lippuluukuilla. Veikkaan, että hienoista laskua olisi tulossa verrattuna edellisiin. Itse tunnustaudun näin vanhalla iällä nuortenkirjoista innostuneeksi Potteristiksi, jolle sarjan tenho ei ole kadonnut, vaikka varsinainen fanitus onkin. Uuden elokuvan traileri näyttää kyllä mahtavalta - tätä odotetaan:

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Colin Farrell, 33 v (31.5.)

Colin Farrel (syntynyt 1976 Dublinissa Irlannissa) täytti viime sunnuntaina 33 vuotta.

Farrellin Hollywood-ura alkoi Joel Schumacherin vuonna 2000 ohjaamassa sotaelokuvassa Tigerland. Vain pari vuotta myöhemmin hänet nähtiin työskentelemässä itsensä Steven Spielbergin kanssa Philip K. Dickin romaaniin pohjautuvassa scifistelyssä Minority Report, missä Farrell näytteli Tom Cruisen rinnalla. Samana vuonna hän teki pienimuotoisen trillerin Phone Booth puhelinkoppiin tarkka-ampujan tähtäimeen jumiutuvasta miehestä. Vuonna 2003 oli puolestaan vuorossa Bullseyen rooli sokean sankarin vastustajana supersankarielokuvassa Daredevil (pääosassa Ben Affleck).

Aleksanteri Suuren rooli Oliver Stonen ohjaamassa Alexanderissa oli Farrelin ensimmäisiä päärooleja isoissa tuotannoissa. Ikävä kyllä elokuva oli niin keskinkertainen, ettei edes Farrell sitä pelastanut. Seuraava suurtuotanto, Terrence Malickin ohjaama tarina The New World kapteeni Smithin ja Pocahontas-intiaaniprinsessan rakkaudesta oli puolestaan laatutyötä, kuten myös Sonny Crockettin rooli 80-luvun tv-sarjan Miami Vicen nykypäiväistetyssä elokuvaversiossa sekä Woody Allenin Cassandra's dream -elokuvan reppanan Terryn rooli.

Totaalisen loisteliasta työtä Farrell teki yhdessä viime vuoden parhaimpiin lukeutuvissa elokuvista, Kukkoilijat (In Bruges). Sysimusta komedia kahdesta Bruggen keskiaikaiseen kaupunkiin lähetettävästä palkkatappajasta toi Farrelille roolistaan neuroottisena Rayna Golden Globen.


Pienempiä herkkuja Farrelilta löytyy mm. Home at the end of the world sekä Intermission. Myöhemmin tänä vuonna hänet nähdään paikkaamassa edesmennyttä Heath Ledgeriä (yhdessä Johnny Deppin ja Jude Lawn kanssa) Terry Gilliamin elokuvassa The Imaginarium of Doctor Parnassus.

Farrel laulaa elokuvansa Intermission soundtrackilla jo aikanaan The Clashin coveroiman vanhan punkbiisin I fought the law. Rakastan kyseistä biisiä jo muutenkin ja Farrelin ihana irkkuaksentti tekee biisiin vielä oman vivahteensa: