perjantai 1. toukokuuta 2009

Vappuaamun nostalgiaa

Toivotan kaikille oikein iloista ja aurinkoista vappua 2009!

Tänä vappuaamuna mieheni herätti minussa nostalgisia fiiliksiä laittamalla levysoittimeen tanskalaisen D*A*D:n Riskin' it all -levyn. Sain tuon kyseisen levyn nimikirjoituksilla varustettuna vuonna 1992 Provinssirockissa. Silloin en koko bändistä sen ihmeemmin tiennyt.

Olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja saanut ajokortin. Olimme jo usean vuoden ajan ystävättäreni kanssa tehneet toimittajahommia paikallisen sanomalehtemme nuortensivulle, ja tällä kertaa pääsimme tekemään ensimmäistä festarijuttuamme Seinäjoelle.

Kaikki oli uutta ja jännittävää, ensiksi jo sekin, että isän autolla ajoin minä (muut samanikäiset ystäväni saivat ajokortin vasta myöhemmin) sekä se, että olimme ensimmäistä kertaa menossa ihan oikeille festareille ja vielä leikkimään oikeaa toimittajaa kotikaupunkimme ulkopuolelle.

Paikan päällä huomasimme, että kaksi yhtyettä pitää ihan yleisen lehdistötilaisuuden. Toinen oli saksalainen Die Toten Hosen, toinen tanskalainen D*A*D. Toten Hosenit olivat meille tuttu bändi ja heidän lehdistötilaisuuteensa hipsimme vapisevien käsien kanssa, vihkossa muutama kysymyksentapainen varmuuden vuoksi. Mitään emme päässeet kysymään itse, mutta olimme siitä jännityksemme takia lopulta vain iloisia.

Kun D*A*D:n pressitilaisuuden aika tuli, lähdimme matkaan täysin valmistautumattomina ajattelimme, että tuskin pääsemme edelleenkään kyselemään mitään, ja koska bändi oli meille uppo-outo, emme olisi mitään osanneetkaan kysellä. Istuimme ystäväni kanssa hiirenhiljaa muiden toimittajien seassa, jännittyneinä.

Hauskana kuriositeettina huomasin, että bändin kitaristilla Jacob Binzerillä (ylläolevassa kuvassa toinen oikealta) oli samanlainen tukka (joskin tumma kun itse olin silloin punatukkainen) kuin minulla - pitkä, mutta pään sivustat oli ajeltu kaljuiksi. Ja hän oli vielä laittanut tukkansa kiinni samalla tavalla kuin minäkin - päällystukka ponnarille niin, että ajellut sivustat näkyivät. Hiljaa sipisimme tästä ystäväni kanssa hymyillen, kunnes yhtäkkiä bändin odottaessa seuraavaa kysymystä mies nosti kätensä, osoitti suoraan minua ja sanoi: "And you?"

Sekunnin murto-osan (joka tuntui toooodella pitkältä) vain tuijotin miestä suu auki, osaamatta sanoa sanaakaan. Sitten joku toimittaja pelasti tilanteen kysymällä jotain minun puolesta. Olin niin nolona, että muistan tilanteen vieläkin ja loppuhaastattelun ähisin nolostuksesta punaisena. Mutta mitä tästä opimme: koskaan ei kannata lähteä mihinkään valmistautumattomana! :)

Uutta levyään promoamassa oleva bändi jakoi tilaisuuden lopuksi läsnäolijoille levyt ja kirjoitti niihin vielä nimmaritkin. Lehdistötilaisuuden jälkeinen keikka sitten osoitti meille, että kyseessä on myös musiikillisesti erittäin mielenkiintoinen tuttavuus ja Riskin' it all'ia tuli kuunneltua paljonkin festareiden jälkeen.

Nuorelle tytölle kokemus oli uusi, jännittävä ja hieno. Kotiin tultiin muutamaa kokemusta rikkaampana ja artikkelista tuli kuvineen koko sivun juttu.

Edelleenkin aktiivisesti toimivan D-A-D:n viralliset sivut täällä