torstai 7. toukokuuta 2009

Hyvä uravalinta


Mitä elokuvamaailma olisikaan menettänyt, jos meksikolainen näyttelijä Gael Garcia Bernal olisi seurannut nuoruutensa kutsumusta uravalinnassa? Bernal olisi halunnut lääkäriksi, mutta harrastuksena alkanut näytteleminen vei mukanaan ja kääntyi lopulta ammatiksi. Bernalin vanhemmat olivat näyttelijöitä ja mies kertookin näyttelemisen alkaneen hänen ollessaan 9-vuotias ihan vaivihkaa siinä sivussa, kuin se ei olisi näyttelemistä ollutkaan.

Bernal kuitenkin sanoo haaveilleensa näihin päiviin asti lääkärin urasta ajatellen, että voisi tehdä lääkärin töitä päivisin ja iltaisin esiintyä pienimuotoisesti teatterissa. Maailmanlaajuinen menestys ja mielenkiintoiset elokuvaroolit ovat kuitenkin pitäneet miehen ahkerana elokuvarintamalla ja lähteminen lääketieteen opintoihin on jäänyt. Nyt hän onkin sitä mieltä, että on jo liian vanha opiskelemaan uutta ammattia.

Meille Bernal-faneille tämä on tietysti positiivinen uutinen, sillä saamme jatkossakin ihailla lahjakasta ja komeaa meksikolaista valkokankaalla. Viimeksi Bernal on nähty Lukas Moodyssonin vaikuttavassa elokuvassa Mammutti (siitä arvio täällä), jossa hän näyttelee Michelle Williamsin rinnalla perheen isää modernissa perheessä, jossa jäsenillä ei ole aikaa toisilleen. Myöhemmin tänä vuonna Bernal nähdään Jim Jarmuchin ohjaamassa elokuvassa No limits, no control.

Bernalin ura on ollut mielenkiintoisia ja vaativia rooleja täynnä. Itselleni mieleenpainuvimpia roolisuorituksia ovat tähän mennessä olleet nuoren Ernesto Guevaran rooli Moottoripyöräpäiväkirjoissa, Alejandro Gonzales Inarritun kuolemaa käsittelevän trilogian kahdessa osassa (Amores Perros ja Babel), Pedro Almodovarin loistavassa Huonossa kasvatuksessa, Bernalin maailmanmaiseeseen heittäneessä Alfonso Guaronin Ja äitiäs kans... sekä Michel Gondryn suloisessa fantasiassa Science of sleep.