sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Lennot Teksasiin varattu!

Viime viikolla parin päivän ajan Lufthansa tarjosi mukavia lentotarjouksia jenkkeihin. Sain kuulla lentotarjouksista melkein liian myöhään, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa - ja sain varattua perheellemme lennot Dallasiin ensi syksylle, huimat puoli tuntia ennen tarjouksen kiinni menoa :)

Ystävämme (perhe, johon kuuluu Sari Teksasin taivaan alla / Pink Pionies / Dreamcather Photos -blogeista sekä kumppanini Movie Babblingsissa) ovat asuneet Teksasissa yhtä pitkään kuin me Helsingissä eli yhdeksän vuotta. Keväällä 2002 kävimme vierailemassa ystäviemme luona ja teimme porukalla pienen (hmm... 3500km) kierroksen Teksasissa ja myös Meksikon puolella. Vierailusta jäi todella lämpimät muistot ja olemme jo pitkään kaipailleet uusintavierailun tekoa. Viime talvena aloimme todella suunnitella reissua, mutta lentohinnat olivat tuolloin pilvissä ja päädyimme sitten lähtemään New Yorkiin Dallasin sijasta. Mutta nyt Lufthansa lupasi lennättää meidän koko kolmihenkisen perheemme vain vähän reilulla tonnilla ystäviemme luo, joten tämä tilaisuus oli pakko käyttää hyväkseen!


Edellisellä reissulla teimme tosiaan lähes Teksasin ympäriajon: Dallasista Monahansin hauskojen hiekkadyynien kautta etelään Meksikon rajalle ja kuvankauniiseen Big Bendin kansallispuistoon. Meksikon rajalla pistäydyimme kolmeen otteeseen rajan yli: ensimmäisen kerran soutuveneellä, toisella kerralla jalkaisin ja kolmannella Matamorosin suurkaupungin kohdalla autolla. Matamorosista lähdimme sitten pohjoiseen South Padre Islandin ja pääkaupunki Austinin kautta. Lisäksi Dallasin lähettyvillä kävimme hauskassa Fossil Rimin eläinpuistossa, jossa voi ajaa autolla eläinten joukossa ja syöttää kirahveille sun muille otuksille niille varattuja namusia.


Teksas on suuri osavaltio, joka on "kaaheen aakee laakee" niinkuin kotipuolessani tavattaisiin sanoa. Suoraa tietä keskellä ei mitään on satojen kilometrien matkalla. Avaraa preeriaa, hiekkaa, sympaattisen näköisiä öljypumppuja siellä sun täällä, mutta myös äärimmäisen kauniita maisemia esimerkiksi juuri Big Bendin kansallispuiston alueella. Tuo ylin kuva on kansallispuistossa Santa Elenan kanjonista, jonne tallustellessamme törmäsimme mm. kalkkarokäärmeeseen - oli muuten jännittävää ottaa käärmeestä kuva parin metrin päästä...

Luonnosta nauttivalle matkaajalle Teksas on todella kiva kohde, vaikka osavaltiolla ehkä on huonohko maine öljyvaltiona, Bushien ja "punaniskajenkkien" kotipaikkana. Oli todella huimaa nähdä esimerkiksi teiden varsilla suuria korppikotkia tuulettelemassa siipiään aidan tolppien päissä - kuin meillä Suomessa varikset!

Ruoasta pitäville mainintana, että kyllä Tex-Mex -pöperöt ovat sitten herkullisia ihan oikeista raaka-aineista valmistettuina ja voih, niitä täytettyjä tuoreita jalapenoja minä niin jäin kaipaamaan! Tuoreita jalapenoja kun ei Suomesta saa mistään (tai minä en ainakaan ole löytänyt). Eikä tietenkään sovi unohtaa Texas -size Margaritoja ;-)

perjantai 29. toukokuuta 2009

Jackman ja Craig yhdessä Broadwaylle

Näyttelijät Hugh Jackman ja Daniel Craig nähdään näillä näkymin ensi syksynä yhdessä livenä Broadwayllä. Kyseessä on Keith Huffin palkintoja voittanut näytelmä "A Steady Rain". Näytelmä kertoo kahdesta Chicagolaisesta poliisista joiden pitkä ystävyys päätyy totaaliseen välirikkoon. Puolitoistatuntinen näytelmä keskittyy välirikon syihin, jotka kiertyvät nuoren pojan kuoleman ympärille.

Australialaiselle Jackmanille ja brittiläiselle Craigille haaste näytellä amerikkalaisia hahmoja on lehtitietojen mukaan erittäin tervetullut.

Kerran aikaisemmin Broadwayllä esiintynyt Jackman sai jo edellisellä kerrallaan 2004 Tony-palkinnon roolistaan australialaisena lauluntekijänä Peter Allenina musikaalissa "The Boy from Oz".

Craigille "A Steady Rain" puolestaan on Broadway-debyytti. Ennen menestystään James Bondina Craig on esiintynyt useissa näytelmissä elokuvarooliensa ohella. Lavaesiintymiseen on Craigilla ehtinyt tulla kuitenkin taukoa kymmenisen vuotta.

Tiedossa on varmasti loppuunmyydyt näytökset, sillä sen verran nimekkäät ja tällä hetkellä pinnalla olevat näyttelijät teatterilavalle nousevat. Aikaisemmin pääasiassa musikaaleissa hurmannut Jackman pääsee nyt näyttämään taitonsa näytelmässä ja klassisen näyttelijän koulutuksen saanut Craig tuskin jää Jackmanin varjoon.

Kyllä tämä uutinen houkuttaisi Broadway-näytelmiä ja -musikaaleja rakastavaa matkustamaan New Yorkiin täältä kauempaakin!

torstai 28. toukokuuta 2009

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa" - lastenlaulu kuvastaa juuri sitä, mitä minä ajattelen matkailusta ja maailman ihmeiden näkemisestä. Olen matkaillut ympäri maailmaa koko ikäni - kouluaikana tosin vain mielikuvituksissani, koska perheemme taloudellinen tilanne ei antanut meille mahdollisuutta matkustaa Ruotsin halparisteilyjä kauemmaksi. Tuolloin yksi suosikkikirjoistani oli ehdottomasti kartasto, jonka kautta matkustin kaikkiin niihin jännittäviin kaukomaihin, joita en koskaan uskonut näkeväni oikeasti.

Muistan kun teini-ikäisenä säästin jatkuvasti rahaa siihen, että pääsisin Interrailille, mutta aina ne lopulta kuluivat johonkin "tärkeämpään" (esim. levyihin ja karkkeihin). Vasta aikuisena pääsin toteuttamaan haaveeni reilaamisesta ja 24-vuotiaana pääsin ensimmäistä kertaa lentokoneen kyytiin.

Matkailun muodostuessa mahdolliseksi aloin toteuttaa unelmiani maailman näkemisestä, eikä tälle harrastukselle ole loppua näkyvissä. Maailmassa on vielä monen monta ihmettä näkemättä! Tyttäremme syntymä 2006 hieman on hidastanut reissaamista, mutta hänkin kasvaa koko ajan ja eiköhän hänestäkin vielä maailmanmatkaaja saada :)

Ajattelin kirjoitella joistakin reissuistamme juttua tänne blogiin aina silloin tällöin. Laitan tuohon loppuun listaa reissuistamme - jos sinua erityisesti kiinnostaisi lukea ja nähdä kuvia jostakin listan paikasta, maasta tai reissusta, laita kommenttia tänne, niin otan mielelläni käsittelyyn ensiksi ne, joista ihmiset eniten ovat kiinnostuneita.

Maailmanympärimatka 2004-2005:
  • Brasilia (Rio de Janeiro ja Iguassun putoukset)
  • Bolivia (La Paz ja Titikakajärvi)
  • Chile (Santiago de Chile, Puerto Natales, Punta Arenas, Torres del Painen kansallispuisto)
  • Argentiina (Ushuaia)
  • Pääsiäissaari
  • Tahiti (Moorea)
  • Uusi Seelanti (3 viikkoa autolla ympäri Pohjois- ja Eteläsaarta, mm. Rotorua, Ruapehu, Wellington, Kaikoura, Stewart Island, Queenstown, Milford Sound, Franz Josefin jäätikkö)
  • Australia (Melbourne, Great Ocean Road, Phillip Island, Ayers Rock, Cairns)
  • Thaimaa (maailmanympärimatkalla vain Pattaya, aikaisemmin 1998 Chiang Mai, Phuket ja Bangkok)
Muut reissut mm.
  • New York 2006 ja 2009
  • Turkki, Belek 2008
  • Englanti ja Skotlanti 2007
  • Hollanti, Belgia, Luxemburg 2007
  • Islanti, Reykjavik 2006
  • Milano ja Como-järvi 2005
  • Teksas 2002 (vierailu ystävämme Sarin [Teksasin taivaan alla] perheen luona, 3500 km Teksasin ympäriajo)
  • Egypti, Hurghada 2001 (suunniteltu matkamme jenkkeihin syyskuun 12. päivä kun yllättävästä syystä peruuntui, jouduimme tekemään ex tempore -reissun, ettei loma menisi ihan hukkaan - kohteeksi äkkilähtölistalta tuli Egypti)
  • Tsekki, Praha 2001
  • Malesia vuonna 2000: Kuala Lumpur ja Langkawi
  • Israel 1997
  • Interrail 1996 (Tanska, Saksa, Italia, Kreikan Korfu, Sveitsi...)


Paikkoja, mitä haluaisin vielä nähdä ja reissuja, mitä haluaisin tehdä:
  • Transsiberian junamatka läpi Siperian ja Mongolian Pekingiin
  • Japanin kirsikankukat ja Studio Ghibli
  • Safari Serengetissä
  • Risteily Karibialla
  • Galapagossaarten villi luonto
  • Los Angeles, San Francisco ja Las Vegas
  • Ja uudelleen Uuteen Seelantiin!

New Moon - uusi läjä kuvia

Iso läjä (65 kappaletta) uusia kuvia Twilight -saagan New Moonin kuvauksista Italiasta on katsottavissa täällä. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, tarjolla on mm. Robert Pattinson ilman paitaa :)

tiistai 26. toukokuuta 2009

Pelastetaan edes norppa!

On muutamia asioita, joille olen äärimmäisen herkkä. Yksi sellainen tipan väistämättä linssiin tuova asia on saimaannorppa, tuo maailman uhanalaisin hylje, joita asustaa ainoastaan Saimaan vesistössä ja kanta on tällä hetkellä 260 kappaletta KOKO MAAILMASSA. Maailman luonnonsuojelujärjestö IUCN onkin nostanut saimaannorpan uhanalaisuusluokituksen "äärimmäisen uhanalaiseksi". Vaikka blogini keskittyykin pääasiassa viihteeseen, haluan kantaa korteni kekoon myös luonnonsuojelussa ja tässä tapauksessa norppien suojelussa.

Norpan pikkaraiset kuutit opettelevat näinä hetkinä elämää omillaan ilman emoa ja ovat uteliaina, mutta vielä tietämättöminä vaarassa tarttua kalastajien verkkoihin ja hukkua niihin. Juuri hetki sitten luin Iltalehdestä tapauksesta, jossa kalastaja oli löytänyt (ja ilmoittanut asiasta, hienoa!) hukkuneen kuutin verkostaan. Tämä asiasta järkyttynyt, tiedostava kalastaja aikoi vaihtaa kalastusvälineensä verkosta katiskaan, mikä on kuuttien kannalta huomattavasti turvallisempi vaihtoehto.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pelastetaan edes norppa! -kampanja kerää lahjoituksia norpan suojeluun Lahjoita katiska -periaatteella. Tuossa blogini oikeassa laidassa komeilee norppakuva ja linkki kampanjasivustolle. Sillä haluan muistuttaa kaikkia lukijoitanikin siitä, millainen vastuu meillä ihmisillä on luonnonvaraisten eläinten säilymisestä alati muuttuvassa luonnossamme.

Kaksoskuutit Juha Taskisen kuvaamina keväällä 2009.

Lisää norppien suojelusta Suomen luonnonsuojeluliiton sivulta.

Kestääkö se kaiken?

Cinema Mondo tuo Engelin Kesäkinon avajaiselokuvaksi ranskalaisen Kaiken se kestää (Pour elle). Draamallisen trillerin pääosassa näyttelevät mm. Troijan Helenana tutuksi tullut entinen malli Diane Kruger ja Viikset (La Moustache) -elokuvassa näytellyt Vincent Lindon. Elokuva kertoo normaalia elämää elävästä perheestä, jonka äiti (Kruger) yllättäen pidätetään murhasta ja hän saa 20 vuoden vankeustuomion. Hänen miehensä (Lindon) on vakuuttunut vaimonsa syyttömyydestä ja pyrkii saamaan hänet vapaaksi, mutta millä hinnalla?

Juoneltaan erittäin mielenkiintoisen elokuvan trailerin voi katsoa Youtubesta täällä.

Olen menossa piakkoin katsomaan sekä tämän elokuvan että neljännen Terminaattorin Terminator Salvation, jossa John Connoria näyttelee Christian Bale. Näistä molemmista on siis tiedossa juttua lähiaikoina!

maanantai 25. toukokuuta 2009

Kirja-arvio: Outo lempi - triviakirja elokuvan ystäville

Outi Heiskasen kirjoittama Outo lempi - triviakirja elokuvan ystäville on ollut iltalukemisenani jonkin aikaa. Ostin kirjan viime syksynä Akateemisen kirja-alesta ja vähän aikaa sitten aloin pikkuhiljaa kahlata teosta läpi.

Kirja keskittyy Hollywood-triviaan, mutta laajalla skaalalla useiden vuosikymmenten ajalta. Paikallisväriä tuovat katsaukset suomielokuvaan. Kirja mm. antaa ohjeet elokuvaveren tekoon, kertoo reseptejä joihinkin elokuvahistorian merkittävimpiin ruokiin ja sukeltaa elokuvakoirien (kuten Lassien, Benjin ja Rin Tin Tinin) historiaan. Se listaa hassuja suomennoksia ja James Bondissa käytettyjä gadgetteja, mutta kertoo myös ennenaikaisesti elämänsä päättäneistä legendoista - pintaa vain hennosti raapaisten tosin, sillä 300 sivua ei kovin suureen määrään tarinaa riitä.

Suomen elokuva-arkistossa työskentelevä Heiskanen on ollut itse kiinnostunut leffatriviasta koko ikänsä. Ja se kuultaa kirjasta lävitse, sillä se kevyen luonteensa takia on parhaimmillaan läpiluettuna eikä hakuteoksena. Hakuteoksena se ei erikoisen jaottelunsa vuoksi oikein toimi, mutta on harmittomana iltalukemisena leffafanille jos ei nyt kultakaivos, niin ainakin viihdykettä.

Kirjailija: Outi Heiskanen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos
Julkaistu: 2006
Sivumäärä: 304
Löytyy mm. Akateemisesta kirjakaupasta, Suomalaisesta kirjakaupasta ja Bookplussasta.

Viikonlopun leffamaratoni, osa 2

Viikonlopun leffaputki "huipentui" lauantaina ja sunnuntaina neljään erilaiseen elokuvaan. Lauantai-iltana katsoin vihdoinkin ystävältäni lainassa olevan kahden levyn paketin, jossa on elokuvat The gods must be crazy 1 ja 2. Sunnuntaina puolestaan oli romantiikan kaipuu, jota sammutin Ang Leen elokuvalla Järki ja tunteet. Romantiikasta lähes yliannostuksen saaneena sitten päätin vaihtaa toimintaan ja pistin pyörimään Hancockin. Numerot esittelyjen alussa viittaavat vuosilistaani katsotuista elokuvista.

89. J. Uys: The gods must be crazy (1980) (dvd 23/5) - ****
90. J. Uys: The gods must be crazy II (1989) (dvd 23/5) - ****

Gods must be crazy -komediat 80-luvulta ovat hauskassa pienimuotoisuudessaan loistavia. Molemmissa seikkailee afrikkalainen bushmanni Xi (N!xau). Ensimmäinen tarina esittelee kertojaäänen saattelemana Afrikan Kalaharissa asuvat bushmannit, jotka elävät sulassa sovussa keskenään, täysin vailla riitoja, tietämättä ollenkaan muista kansoista saatikka "sivistyneistä" ihmisistä. Seuraavaksi kertojaääni esittelee katsojalle "sivistyneen" yhteiskunnan ihmiset sotineen ja työkiireineen.

Bushmannien elämä muuttuu, kun jumalat lähettävät heille taivaasta kokispullolta näyttävän taikaesineen. Vähäpätöiseltä vaikuttava esine sekoittaa koko yhteiskunnan, joka ei ole aikaisemmin tuntenut omistamisen käsitettä - ja nyt jokainen tahtoo omistaa taikaesineen. Lopulta heimo päättää, että esineestä on päästävä eroon ja Xi lähtee viemään sitä maailman laidalle heitettäväksi takaisin jumalille. Matkallaan hän tietenkin törmää "sivistyneisiin" ihmisiin ja siitäkös komediaa riittää.

Kakkoselokuvassa Xin lapset joutuvat vahingossa norsunluunmetsästäjien autoon ja Xi lähtee pelastamaan lapsiaan. Samaan aikaan amerikkalainen tohtori (Lena Farugia) haaksirikkoutuu eläintieteilijän (Hans Strydom) kanssa lentokoneella autiomaahan. Komediassa on paljon juoksemista edestakaisin, sinne sun tänne ja ympäri, mutta kokonaisuudesta kehkeytyy hauska kulttuurien(kin) yhteentörmäys, joka naurattaa ihan ääneen.

91. A. Lee: Sense and sensibility (Järki ja tunteet) (1995) (dvd 24/5) - ****

Emma Thompsonin Jane Austenin romaanin pohjalta käsikirjoittama, Ang Leen ohjaama Järki ja tunteet tarjoaa romantiikkaa sitä kaipaaville. Thompson ja Kate Winslet näyttelevät sisaruksia, joiden isä testamenttaa kotitilan naisten velipuolelle. Sisarukset äitinsä ja pienen sisarensa kanssa joutuvat muuttamaan sukulaisten luo, koska rikkaita kosijoita ei ole näkyvissä.

Ihmissuhdekoukeroitaan kutkuttavalla tavalla, ajan tyyliin pidättyväisesti, pyörittelevä tarina on miellyttävä, paikoitellen jännitystä ja hauskuuttakin tarjoileva draama. Hugh Grant, Alan Rickman ja Eric Wise (Thompsonin aviomies oikeassa elämässä) naisten tunteiden kohteina tekevät hyvää työtä, mutta jäävät kuitenkin naistensa varjoon - kuten on tarkoituskin.

92. P. Berg: Hancock (2008) (dvd 24/5) - **

En ole koskaan erityisemmin pitänyt Will Smithistä ja siksi olin jättänyt hänen tähdittämänsä Hancockin lähes huomiotta. Kun sitten jossain silmiini sattui maininta viskiä läträävästä hulttiosupersankarista, päätin, että ehkäpä tämäkin pitäisi siis nähdä, varsinkin kun Smithin vastapuolella pelaa loistava Charlize Theron. Hancock siis on lähes tuhoutumaton supersankari, joka ei ole kovin suosittu - pääasiassa siksi, että hän tuntuu ihmisiä auttaessaan saavan enemmän tuhoa kuin apua aikaiseksi. Sankari törmää sattumalta Jason Batemanin esittämään PR-mieheen, joka haluaa auttaa Hancockia parantamalla hänen imagoaan. Kun sankari tutustuu miehen perheeseen, paljastuu historiasta asioita, jotka heittävät rymistelyvaiheen päälle.

Idealtaan mielenkiintoinen tarina antisankarista lässähtää liialliseen draaman yritykseen puolivälin jälkeen. Lisäksi monet tähän kyseiseen draaman yritykseen liittyvät asiat on rakennettu niin hataralle pohjalle, että ihan ihmetyttää, että systeemi pysyy pystyssä ollenkaan. Paikoitellen ok toimintaa ja muutamaa mustan huumorin ryydittämää kohtausta lukuunottamatta ei ihan iskenyt meikäläiseen.

Angelina Jolie - Salt

Ihana ja lahjakas Angelina Jolie kuvaa parhaillaan vuoden päästä kesällä ensi-iltaan tulevaa action-elokuvaa Salt. Elokuvassa Jolie näyttelee CIA-agenttia, jota aletaan epäillä venäläiseksi vakoojaksi ja joka joutuu käyttämään kaikki taitamansa keinot pelastaakseen maineensa aitona patrioottina.

Saltin ohjaa Australiassa syntynyt 59-vuotias Phillip Noyce, joka tunnetaan mm. elokuvista Rasvatyyni (Dead calm) ja Varastetut lapset (Rabbit-proof fence).

Jolien ohella elokuvassa nähdään viimeksi Wolverinessa näytellyt Liev Schreiber sekä Chiwetel Ejiofor.

Jolie on jännittävä nainen: välillä hän näyttelee erittäin vaativissa draamoissa kuten alkuvuoden Changeling tai Vuosi nuoruudestani (Girl, interrupted), mistä hän voitti sivuosa-Oscarin, välillä hän taas revittelee toimintaleffan sankarina kuten Tomb Raiderit tai Wanted. Parasta tästä vaihtelunhaluisuudesta tekee se, että Jolie on loistava molemmantyyppisissä rooleissa! Hänen treenattu, timmi kroppansa ja tietynlainen "jätkämäinen" asenne tekevät hänestä täydellisen toimintasankarittaren, kun taas hänen erinomainen draaman tajunsa ja ammatillinen lahjakkuutensa tekee hänestä vakuuttavan myös vakavampiin rooleihin.

Kuvat comingsoon.netistä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Toukokuisia leffahankintoja

Pikkutyttönä tuli keräiltyä sitä sun tätä - kauniita kiviä, linnun sulkia, bändien kuvia, joskus jopa postimerkkejä. Varsinainen keräilyinnostus on vanhemmiten laantunut, mutta elokuvia tuntuu jostain syystä siunaantuvan koko ajan lisää. Anttilan alelaarit ovat pahoja - sieltä on tarttunut mukaan vaikka mitä. Lisäksi jos dvd maksaa vaikkapa 5 euroa, mieluummin ostan sen itselleni, kuin lähden etsimään levyä vuokraamosta. Monet sellaiset elokuvat, joita olen halunnut katsoa, mutta olen missannut teatterikierroksella, ovat löytäneet tiensä luokseni juuri alelaarien kautta.

Nykyisin lisäksi netistä tilaaminen on aivan liian helppoa. Suurin syyllinen on Play.com, joka lähettelee tarjouskirjeitään ja muistuttaa kuinka halvalla kaikkea saa - ja nykyisin sieltä saa teräväpiirtoakin mukavan edullisesti verrattuna meidän kauppahintoihin.

Viime vuonna hankimme kotiin PS3:n ja sen jälkeen olen pikkuhiljaa siirtynyt blu-ray-aikaan, koska laatu oikeasti on parempi. Olemassaolevaa dvd-läjääni (lähemmäs 600 levyä tällä hetkellä) en kuitenkaan aio alkaa vaihtaa teräväpiirtoon. Mutta enää en hanki uusia himoitsemiani elokuvia ollenkaan dvd:llä vaan ostan ne teräväpiirtona. Dvd:llä tulee tosin edelleenkin hommattua tavaraa alennuksesta, varsinkin niitä, joita en ole vielä nähnyt mutta haluan nähdä.

Tällä viikolla Playltä kolahti postiluukkuun kaksi blu-raytä: Twilight (19.50e) ja Wall-E (22.50e). Lisäksi siellä oli mukavia tarjouksia - blu-raytä 12-13 euroa - ja näistä tulossa on Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta (kuvauksellisesti niin loistava, että uskon olevan teräväpiirron arvoinen), Keanu Reevesin ja Sandra Bullockin suloinen Lake House sekä Before the devil knows you're dead (pitkään olen halunnut tämän nähdä mutta Anttilan laareista en ole bongannut).


Mieheni on ihan mahdoton Iron Maiden -fani ja hän kävi teatterissa katsomassa Maiden -dokumentin Flight 666 - ja oli sen jälkeen niin tohkeissaan, että levykin piti pistää pre-orderiin. Hinta blu-rayllä Playlla 23.50 e kun Anttilassa siitä saisi pulittaa 44.50 e!!

Pitkään olen myös haaveillut Ewan McGregorin maailmanympärimatkan näkemisestä, koska se jäi telkkarikierroksella näkemättä (kun en katso oikeastaan ollenkaan telkkaria). Playllä dvd-sarja maksoi 18.50, joten sieltäpä sekin sitten on tulossa. Lisäksi pitää tunnustaa että elokuvasivistyksessäni on Robocopin mentävä aukko. Kun huomasin koko trilogian maksavan vain vähän reilut 6 euroa, ajattelin täyttää tuon aukon. Tuolla hinnalla ei ole paha, ja ainahan paketin voi pistää kiertoon, jos ei siitä itse välitäkään.


Postauksessani Leffat jotka saavat kyyneleet silmiin Tero suositteli kovasti Kaunis elämä -elokuvaa. Bongasin sitten senkin reilulla viidellä eurolla Playlta, joten pistin tilaukseen.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Uusia kuvia New Moonista

Ensi marraskuussa ensi-iltaa tulevasta Twilight-saagan kakkososasta New Moonista on julkaistu uusia kuvia.

Itsekin Twilightin nähtyäni ja New Moonin luettuani asiaa ihmettelin ja nyt sain vahvistuksen asialle - ykkösosassa Bellan quileuteystävää Jacobia näyttelevälle Taylor Lautnerille kaavailtiin kakkososaan ensin korvaajaa. New Moonissahan Jacob kasvaa hurjan nopeasti aikamoiseksi körilääksi ja sen arveltiin olevan liian paljon nuorelle Lautnerille, mutta toisin on käynyt: 17-vuotias nuorukainen on tsempannut niin, että lihasta on salilla kertynyt (mikäli konvertoin 25 poundsia oikein) yli 11 kg!

Tukan lyhentäminenkin on selvästi tehnyt Lautnerista aikuisemman näköisen.

Monien naisten päiväunien kohde, vampyyri Edward Cullen, loistaa poissaolollaan New Moon -kirjassa. Elokuvaversiossa Robert Pattinsonille on kuitenkin varattu enemmän näkyvyyttä - ilmeisestikin Bellan kuvitelmissa.

Galleria kokonaisuudessaan (26 kuvaa) löytyy Entertainment Weeklyn sivulta täältä.

Samassa paikassa voi käydä tutkailemassa myös elokuvan uusien hahmojen näyttelijöiden kuvia - kuvat löytyvät täältä. Uusia hahmoja elokuvassa näyttelevät mm. Dakota Fanning (Volturi-vampyyreiden Jane) ja Michael Sheen (Volturi-vampyyreiden Aro).

Viikonlopun leffamaratonia

Yksin kotona, toipilaana neljän seinän sisällä - mitäpä sitä leffafani muutakaan tekisi kuin katsoisi elokuvia? :) Kerrankin minulla siis oli aikaa myös ottaa levyhyllystäni käsittelyyn myös katsontalistallani pitkään sopivaa aikaa odottaneita teoksia.

Kaikki katsomani (minulle uudet) elokuvat listaan aina tänne (linkki löytyy myös tuosta oikealta). Halukkaat voivat sieltä vakoilla yhteenvetona noita minun katseluja, mutta koitan aina välillä saada ihan kirjoitettuakin ajatuksiani auki. Tähän mennessä torstai-illasta lähtien katsontalistallani ovat olleet seuraavat: Morsianten sota, Veljeni Leijonamieli, Last King of Scotland, Things we lost in the fire ja Vihan hedelmät.



1. Morsianten sota (Bride wars) (2009) pääosassa Anne Hathaway ja Kate Hudson - **
Tämä elokuva ei ole kuulunut katsontalistalleni lainkaan ja tarkoituksenani olikin ollut kiertää se kaukaa. Kun kuitenkin käteeni lähes väkisin annettiin elokuvan teräväpiirtoversio, ajattelin antaa elokuvalle mahdollisuuden - jospa tämä sittenkin tarjoaisi aivotonta viihdettä. Tarina kertoo häitä suunnittelevista parhaista ystävistä, joiden hääpäivä osuu ikävän sattuman kautta samaan ajankohtaan. Koska kumpikaan morsiamista ei halua siirtää unelmahäitään, ystävyys alkaa murentua ja muuttuu lopulta avoimeksi sodaksi. Hathaway ja Hudson ovat kyllä melkoisen vakuuttavia sotatantereillaan, mutta kokonaisuutena tarina ei oikeasti edes paljoa viihdytä. Rankkaa tuotesijoittelua ja fiksujen naisten alentamista naimisiinmenokoneiksi - ei innosta.

2. Veljeni Leijonamieli (Bröderna Lejonhjärta) (1977) - ***
Astrid Lindgrenin ihanaan satuun pohjautuva tarina on nyt tarjolla myös teräväpiirtona. Veljeni Leijonamieli on ollut minulle yksi rakkaimmista Lindgrenin saduista Ronja Ryövärintyttären ohella, joskaan en ole tarinaa lukenut moneen vuoteen. Tarina kahden veljeksen kuolemasta ja päätymisestä seikkailemaan Nangijalaan on aina ollut rankka, mutta näin kuvallisessa muodossa ihan hämmästyin, että lapsille suunnattu satu olikin näin rankka. Elokuvaa voi suositella lähinnä vain sen nostalgia-arvon takia, sillä laadullisesti esimerkiksi efektit ovat suoraan sanottuna kamalia (varsinkin lohikäärme Katla). Kirsikkalaakso toki on satumainen ja Islannissa kuvatut kohtaukset Tengilin maassa kauniita. Tarinaa vielä tuntemattomille suosittelen lukemaan kirjan :)

3. Last King of Scotland (2006) - ****
Ihan noloa, että vasta nyt sain katsottua tämän. Levy on odottanut hyllyssäni ties miten pitkään, mutta katsottua en ole sitä saanut ennen kuin nyt. Ugandan presidentistä Idi Aminista (Forest Whitaker) ja hänen henkilökohtaisesta lääkäristään Nicholas Garriganista (James McAvoy) kertova elokuva on sekä tarinaltaan että kuvaltaan vahva. Whitakerin Oscar meni varmasti oikeaan osoitteeseen, mutta McAvoy ei paljoa sen huonommaksi jää. Tämä on sellainen elokuva, joka vetää hiljaiseksi - varsinkin kun tietää sen perustuvan todellisiin tapahtumiin.


4. Things we lost in the fire (2007) - *****
Toinen hyllyssä sopivaa katseluhetkeä liian pitkään odottanut elokuva. Kun samana iltana katsoo putkeen Last king of Scotlandin ja tämän, tulee sellainen olo, että nykypäivänäkin tehdään loistavia elokuvia. Things we lost in the fire kertoo kahden täysin erilaisen ihmisen - leskeksi jäänyt Audrey (Halle Berry) ja hänen kuolleen miehensä heroiiniriippuvainen ystävä Jerry (Benicio Del Toro) - ystävystymisestä ja toistensa tukemisesta hädän hetkellä. Vaikuttava, surullinen, mutta kuitenkin positiiviseen kallellaan oleva elokuva. Del Toro tuntuu vakuuttavan jokaisella roolisuorituksellaan - uskomattoman lahjakas näyttelijä!

5. Grapes of wrath (Vihan hedelmät) (1940) - *****
Klassikko, joka myös on ollut katsontalistallani pitkään ja vihdoinkin sain paikattua yleissivistyksessäni sen kokoisen olevan aukon. John Fordin ohjaama vuonna 1940 valmistunut elokuva voitti parhaan ohjauksen ja parhaan naissivuosan Oscarit. Se kertoo nuoresta Tomista (Henry Fonda), joka vankilasta vapauduttuaan saa tietää perheensä joutuneen kiertolaisiksi suuryhtiön ajettua heidät pois kotoa. Alkaa matka Oklahomasta Kaliforniaan, jossa töitä pitäisi olla, mutta perillä ei odotakaan Amerikkalainen unelma. Yhteiskuntakritiikkiään peittelemättä elokuva antaa elävän kuvan 30-luvun köyhyydestä ja suuryhtiöiden ahneudesta. Tomin äiti (Oscarin roolistaan voittanut Jane Darwell) kasvaa loppua kohden elokuvan tärkeimmäksi hahmoksi ja hänen vakuuttava olemuksensa saa melkein tipan linssiin.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Onko Dr. Parnassuksen ihmeellinen maailma ihmeellinen sittenkään?

Lahjakkaan Heath Ledgerin viimeiseksi jäänyt elokuva The Imaginarium of Doctor Parnassus on saanut ensi-iltansa Cannesin filmijuhlilla. Ledgerin kuolemahan sattui kesken elokuvan filmaamisen tammikuussa 2008, mutta elokuva tehtiin kuitenkin loppuun kunnianosoituksena poismenneelle näyttelijälle, niin, että ei yhtään sen vaatimattomammat näyttelijät kuin Johnny Depp, Jude Law ja Colin Farrell paikkasivat Ledgerin roolin loppuun.

Odotukset siis ovat olleet enemmän kuin korkealla. Ensimmäiset arvostelut Cannesista eivät kuitenkaan lupaa mitään mestariteosta, ikävä kyllä. Mm. Hollywood Reporter arvostelee elokuvan "pettymykseksi" näin.

Elokuvan ohjaaja Terry Gilliam on ollut hieman huono-onninen projekteissaan. Kun Dr. Parnassus meinasi jäädä tekemättä Ledgerin kuoleman takia, miehen edellinen projekti Don Quijotesta joutui taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja hävisi, koska kaikki mahdollinen meni pieleen. Gilliamille jäi elokuvan teosta käteen vain dokumentti tuotantoryhmän kohtaamista ongelmista, Lost in La Mancha. Viime aikoina tosin on huhuttu, että ohjaaja olisi sittenkin tekemässä elokuvan loppuun. Saas nähdä.

Mutta ennen sitä, mielenkiinnolla odotan, että Dr. Parnassus nähdään normaaleissa teattereissa. Julkaisuaikataulu ilmeisesti on vielä auki, sillä esimerkiksi IMDb:ssä julkaisuaikataulua on vain muutamille maille ensi syksylle. Uskoisin kuitenkin, että jo pelkästään näyttelijöidensä takia kyseessä on tapaus, joka ei jää huomiotta.


The Imaginarium of Dr. Parnassus IMDb:ssä.

Vieraskirja avattu

Ajattelin pistää pystyyn ihan perinteisen vieraskirjan, johon voit jättää viestin käynnistä blogissani. Koska kaikki lukijat ja satunnaiset kävijät eivät välttämättä halua kommentoida postejani, olisi kuitenkin hurjan mukavaa, jos jättäisit jonkinlaisen merkinnän käynnistäsi :) - sen voi nyt tehdä tänne (ja linkki löytyy myös tuosta oikeasta reunasta).

Kaikenlaiset kommentit, risut ja ruusut, parannusehdotukset ja ihan vaan terveiset ovat enemmän kuin tervetulleita! Viestin voi jättää myös anonyymisti.

Kiitos käynnistä! :)

torstai 21. toukokuuta 2009

Neljä uutta Potter-spottia

Hyvältä näyttää uusi Harry Potter! Kesän ensi-iltaa odotellessa neljä maistiaista:







keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Neljäs Twilight-elokuva varmistui

Hollywood Reporterin mukaan Robert Pattinson on ilmoittanut Cannesin filmifestivaaleilla, että myös neljäs (eli viimeinen) Twilight-sarjan kirja Breaking Dawn filmataan. Työllistetyn Pattinsonin vahvistus on asia, joka lyö projektin lukkoon, joskin kuvausaikataulusta ei ole vielä tietoa.

Sarjan kakkososa New Moon saa ensi-iltansa tänä vuonna marraskuussa ja kolmannen osan filmauskin on jo aloitettu. 23-vuotias Pattinson on kiireinen mies - Twilight-sarjan lisäksi hän kuvaa parhaillaan elokuvaa Remember me, pääasiassa tv-ohjaajana tunnetun Allen Coulterin romanttista draamaa.

Here's looking at you, kid

Tyttöjen kanssa olemme täällä blogeissa ja muutenkin keskustelleet siitä, kuinka suurta roolia miesten silmät näyttelevät, kun könsikkäiden seksikkyyttä mitataan. Jokaiselta on löytynyt oma mielipiteensä siitä, mitä kukakin seksikkäänä pitää - yksi on heikkona vihreäsilmäisiin, toinen sinisilmiin, kolmas suklaasilmiin - jollekin värillä ei ole mitään väliä.

Itse kuulun niihin, joihin iskee kovimmin tummat sulkaasilmät. Johtuneeko erilaisuuden kaipuusta, kun itse peiliin katsoessani sieltä tuijottaa vastaan perisuomalaiset siniharmaat näköelimet? Toki susimaisen pistävät sinisetkin silmät ajoittain ottavat otteeseensa ja vihersilmissäkin on söpöliinejä.

Keräsin muutaman oman seksikkään suosikkini (huom, kaikki eivät ole varsinaisia näyttelijäsuosikkejani, mutta jokin heissä on ulkonäöksellisesti minuun vedonnut) silmät galleriaan ja kuten arvata saattaa, pääosaa näyttelee tumma suklaa.


Olkaa hyvä, rakkaat naiset :) Arvuutellakin saa, että kuka on kuka!

maanantai 18. toukokuuta 2009

Star Trekkiä avaruuteen

Nasa huolehtii astronauttiensa viihdyttämisestä!

Kansainvälisellä avaruusasemalla (joka sijaitsee 354 km päässä Maasta) työskentelevä Nasan astronautti Michael Barrat sai nähtäväkseen uusimman Star Trekin, kun elokuvan tuottaja Paramount Pictures antoi elokuvasta kopion Nasalle. Teksasin Houstonista "sädetettiin" kopio avaruuteen viime viikolla.

Ymmärrettävästi Barrat oli innoissaan asiasta, sillä avaruusasemalla viihdykkeet ovat aika harvassa. Lisäksi hän myöntää katsoneensa alkuperäistä Star Trekkiä nuorena ja inspiroituneensa ajatuksesta useiden eri kansallisuuksien yhteistyöstä avaruuden tutkimuksessa.



Viime viikolla kirjoittelin julkimoiden lentoharrastuksesta ja tänään silmiini sattui taas yksi näyttelijä lentäjien kerhoon: viime viikolla ensi-iltansa saaneen Enkelit ja demonit -elokuvan camerlengo Ewan McGregor, joka on jo aikaisemmin ollut tunnettu likkuvaisista harrastuksistaan. Moottoripyörällä maailman ympäri matkannut skotti tosin harmittelee sitä, ettei hänellä tahdo olla aikaa lentolupakirjan saamiseen. Yhdestä elokuvaproduktiosta heti seuraavaan hyppelevä mies on niin haluttu työntekijä, että aikaa omille harrastuksille ei meinaa riittää.

McGregor sanoo haastattelussa, ettei koskaan ole vielä päässyt lentämään yksin, koska siihen vaadittavien opintolentojen kerryttämiseen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Innostus lentämiseen saattaa kulkea geeneissä, sillä Ewanin veli Colin on hävittäjälentäjä RAFissa.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Suomalaismuusikoilla huonoa tuuria jenkeissä

Oma ikäluokkani muistaa varmasti hyvin, kuinka 80-luvun suuren suomalaisen musiikkilupauksen Hanoi Rocksin Amerikan valloitus loppui lyhyeen bändin rumpalin, Razzlen (Nicholas Dingley), saatua surmansa auto-onnettomuudessa Kaliforniassa. Kännissä ajanut Mötley Cruen laulaja Vince Neil menetti tuolloin ajokkinsa hallinnan, törmäsi vastaantulevaan autoon ja Neilin kyydissä ollut Razzle maksoi siitä henkensä. Hanoi Rocks oli tuolloin juuri saamassa jalkaansa ovenrakoon suuren maailman musiikkimarkkinoilla, mutta kuolema sotki kuviot täysin.

Eilen uutisoitiin suomalaisen hevilupauksen Children of Bodomin keskeyttävän Lamb of Godin kanssa yhdessä tekemänsä Amerikan kiertueen. Onneksi syy ei ole yhtä dramaattinen kuin Hanoi Rocksin kohdalla, mutta harmillinen. Laulaja-kitaristi Alexi Laiho oli satuttanut olkapäänsä pudotessaan kiertuebussin sängystä tiukassa kaarteessa. Kymmenen kärsimyksen konsertin jälkeen mies joutui luovuttamaan ja lääkäreiden painostuksesta johtuen loppukiertue jouduttiin perumaan. Lääkäreiden mukaan hoitamatta jäänyt käsi saattaisi muuten jatkossa vaikuttaa miehen soittomahdollisuuksiin kokonaan.

Kiertueen keskeytys on ikävä uutinen Children of Bodomin kannalta, mutta järkevä päätös sairaan Laihon kannalta. Laihohan nimettiin maailman parhaaksi metallikitaristiksi Guitar Worldin yleisöäänestyksessä aikaisemmin tänä vuonna ja olisi sääli, jos hänen soittonsa kärsisi.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Lentävät julkkikset

Mieheni lentoharrastuksen takia olen itsekin "joutunut" tutustumaan hieman tarkemmin lentämiseen, lentokoneisiin ja yleensäkin lentämisen fysiikkaan (joskin olen jollakin "luennolla" tainnut torkahtaakin). Olen myös huomannut kiinnostuneeni lentämisestä muutoinkin kuin vain paikasta A paikkaan B matkailun muotona, eikä minulle enää ole täysin hepreaa, jos joku puhuu Cessnasta, MD-11:sta, 777:sta tai Blanikista.

On ollut jännää huomata, että myös monet julkimot harrastavat lentämistä. Tänään IMDb:n uutiset kertoivat Lostista tutun Matthew Foxin aloittavan harjoittelun moottorikoneella - hänhän on jo vuosien ajan harrastanut moottoritonta purjelentoa.

Tunnetuimpia lentäviä julkisuuden hahmoja on kuitenkin varmaan Iron Maiden -yhtyeen laulaja Bruce Dickinson, joka sivutyönään toimii Astraeus -yhtiön matkustajakoneiden (Boeing 757) kapteenina. Lisäksi Dickinson lentää yhtyeen omaa konetta Ed Force Onea (joka myöskin on 757) bändin keikkaillessa ympäri maailmaa. Tästä on kerrottu mukavasti bändistä kertovassa dokumentissa Iron Maiden: Flight 666.


Muita kuuluisia lentäjiä ovat mm. näyttelijä John Travolta, mutta jonkinasteisen lupakirjan omistavat myös Angelina Jolie, Clint Eastwood, Harrison Ford sekä Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush.

Disney-Pixarin Up

Tunnustaudun animaatiofaniksi(kin). Pixarin ja nykyisen Disney-Pixarin sekä nykyisin myös muiden tuotantoyhtiöiden huikaisevan hienot animaatiot ovat koukuttaneet minut täysin. Toy Storyistä lähtien olen ihastellut noita mahtavasti käsikirjoitettuja tarinoita, joissa on aina jotain koukkuja myös aikuisille katsojille, vaikka kokonaisuutena ovatkin lapsille suunnattuja.

Tänä vuonna Disney-Pixarilta tulee animaatio Up - kohti korkeuksia joka kertoo vanhasta ilmapallomyyjästä, joka toteuttaa elämänsä unelman - sitoo talonsa tuhansiin ilmapalloihin ja lentää Etelä-Amerikkaan. Mies ei kuitenkaan pääse nauttimaan matkastaan yksin, vaan mukaan tarttuu vahingossa yltiöpositiivinen pikkupoika. Yhdessä vastahakoinen parivaljakko sitten matkaa kohti seikkailuja.

Leffan traileri lupaa paljon ja itse odotan elokuvaa ihan innolla. Trailerin voit katsoa täältä.


Up - kohti korkeuksia saa ensi-iltansa jenkeissä nyt toukokuun lopussa mutta tulee Suomessa teatteriin vasta ensi syksynä.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Leffoja jotka saavat kyyneleet silmiin

Facebookin Top 5 -listojen innoittamana alan kirjoitella listoja myös tänne, perustelujen kanssa. Tänä aamuna huomasin erään FB-tuttavani tehneen listan leffoista, jotka saavat silmät kostumaan ja se sai sitten minutkin muistelemaan niitä elokuvia, jotka jonkin aspektinsa takia olivat niin vaikuttavia (surullisia tai kauniita, jätetään tällä kertaa pois laskuista ne joita katsoessa kyynelehtii naurun voimasta), että saivat minullekin, kyynikolle, kyyneleet silmiin. Vanhemmiten tosin olen alkanut pehmetä ja kyynel saattaa vierähtää ihan hassussakin kohden myös sellaisissa elokuvissa, jotka muuten eivät vaikuta. Mutta kokonaisuutena niitä sydäntä riipaisevia elokuvia on muutamia, ja tässä niistä mieleenpainuvimmat.

1. Tulikärpästen hauta (Grave of the fireflies) - IMDb
Japanilainen animaatio vuodelta 1988 kertoo kahdesta lapsesta Japanissa Toisen Maailmansodan temmellyksessä. Lasten isä on teillä tietymättömillä rintamalla, kun äiti kuolee ilmaiskussa. Nuori poika ja hänen pieni siskonsa matkustavat tädin luo odottamaan kuulumisia isästä, mutta mitään ei kuulu. Sota-aikana puutetta on kaikesta ja elämä tädin luona on kamalaa. Lapset päättävät ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja tekevät kodin hylättyyn suojaan kaupungin ulkopuolelle. Tarina on kerrottu japanilaiseen tapaan kauniilla kuvituksella, syvällisen herkillä hahmoilla, mutta on surullisuudessaan käsittämätön. Sodan kauhut, puute ja nälkä lasten näkökulmasta kerrottuna on sydäntä raastavaa katsottavaa.

2. The Crow - IMDb
Alex Proyasin ohjaama, James O'Barrin sarjakuvan pohjalta tehty The Crow on mielestäni yksi kauneimmista rakkaustarinoista Brokeback Mountainin ohella. Elokuvan taustatarina tapetuista rakastetuista, joista mies palaa elävien maailmaan kostamaan rakkaansa murhan, on sävyltään riipaiseva. Vaikka elokuva pääasiassa sisältääkin toimintaa, on tuo äärimmäisen kaunis taustatarina koko ajan läsnä. The Crow'n traagisuutta lisää se, että pääosassa näytellyt Bruce Leen poika Brandon Lee kuoli kuvauksissa, kun elokuva-aseeseen oli eksynyt oikea luoti.


3. Pan's Labyrinth - IMDb
Tulikärpästen haudan tapaan kertoo tarinansa sodasta lapsen näkökulmasta, joskin täysin eri tyyliin. Fasistisen Espanjan sodan kauhuja kuvaavan elokuvan pääosassa nuori Ofelia (Ivana Baguero) pakenee oikean elämän kauhuja fantasiamaailmaan, joka ei sekään mikään iloinen ja kaunis satumaailma ole. Oikean elämän kamaluudet voittavat ikävä kyllä fantasiamaailman ja lopputuloksena on kauniilla tavalla kuvitettu surullinen loppu. Pan's Labyrinth palkittiin vuonna 2007 kolmella Oscarilla, mutta esimerkiksi parhaan vieraskielisen elokuvan palkinto jäi saamatta.


4. Ihmisen pojat (Children of Men) - IMDb
Meksikolaisen Alfonso Cuaronin ohjaama dystopia, jossa ihmiset eivät enää pysty tuottamaan jälkeläisiä ja maapallon nuorin ihminen, 18-vuotias hänkin, kuolee. Kun ihme tapahtuu ja maailmasta löytyy raskaana oleva nainen, halukkaita hänen "auttajakseen" on monta. Clive Owenin näyttelemä mies päättää auttaa naisen ja lapsen turvaan. Elokuvan tulevaisuuskuva on lohduton ja muutamat toivon pilkahdukset saavat silmät kostumaan.

5. Elefanttimies (The Elephant Man) - IMDb
David Lynchin vuonna 1980 ohjaama mustavalkoinen draama kertoo epämuodostuneena syntyneestä Elefanttimiehestä, jonka ainoa "ystävä" on häntä sirkuksessa esittelevä mies. Häkkiin lukittu mies on ns. normaalien mielestä kauhistuttava epäsikiö. Anthony Hopkinsin näyttelemä lääkäri ottaa Elefanttimiehen suojiinsa ensin tutkittavaksi, sitten opetettavaksi, kun mies paljastuu olevan älyllisesti aivan normaali. Vaikuttavasti kerrottu tarina ihmisten sensaatiohakuisuudesta.

Bubbling under:

Brokeback Mountain - tarina kahden cowboyn kielletystä rakkaudesta on yksi raastavimpia rakkaustarinoita
Amores Perros - Alejandro Gonzales Inarritun kuolemaa käsittelevän trilogian avaus, jossa koirien kautta kerrotut irralliset tarinat punoutuvat yhteen
Silta salaiseen maahan (Bridge to Terabithia) - viimevuotisten lastenelokuvien parhaimmistoa syvällisen kauniilla ja fantastisia elementtejä hyväkseen käyttävällä tarinallaan ystävyydestä

lauantai 9. toukokuuta 2009

Kaksi erilaista elokuvakokemusta

Eilen illalla Pleikkari sai pyörittää kaksi elokuvaa lähes putkeen. Ensin katsoimme tyttäreni kanssa yhdessä palkitun elokuvan Tyttö ja villihanhet (1996), jossa Anna Paquinin näyttelemä 13-vuotias uusseelantilainen Amy menettää äitinsä kolarissa ja joutuu muuttamaan isänsä luo Kanadaan. Äitinsä kuoleman jälkeen Amy on sulkeutunut ja hieman aggressiivinenkin, kunnes hän löytää maansiirtokoneiden jäljiltä orvoksi jääneen hanhenpesän, ottaa munat hoitoonsa ja adoptoi munista kouriutuvat 16 kanadanhanhea. Tarina kertoo hänen huimasta pelastusoperaatiostaan, jossa hän opettelee lentämään itse, jotta voisi ohjata pesueensa hanhien luontaisille talvehtimisalueille Floridaan.

En muista millään, olinko nähnyt elokuvan jo aikaisemmin, mutta se on ainakin ollut katsontalistallani *pitkään*, koska tarinan idea on kiehtova vanhalle luonnontieteilijälle. Katsontakokemus oli kuitenkin kuin uusi. Teräväpiirtona varsinkin Kanadan uskomattoman kauniit maisemat näyttivät niin upeilta, että ihan kurkkua kuristi. Lisäksi tarina on herkkä ja suloinen tytön kasvutarina sekä selviytymistarina äidin kuoleman jälkeen - niin tytölle kuin hänen hoivaamille hanhilleenkin. Elokuva ottaa myös voimakkaasti kantaa luonnon tuhoamiseen, mutta onnistuu tekemään sen hyvin.

Tyttäreni nukkumaanmenon jälkeen laitoin koneeseen The Spiritin (2008), jota en sitäkään ollut vielä aikaisemmin nähnyt. Olin kyllä kuullut negatiivissävytteistä kritiikkiä kyseisestä elokuvasta, mutta silti haluan nähdä aina omin silmin ja muodostaa oman mielipiteeni. The Spirit perustuu Will Eisnerin klassiseen sarjakuvaan ja sen on käsikirjoittanut ja ohjannut toinen sarjakuvanero Frank Miller. Se kertoo jo kertaalleen kuolleesta miehestä (Gabriel Macht), joka The Spirit-nimisenä sankarina jatkaa pahisten (varsinkin Samuel L. Jacksonin näyttelemää Octopusin) jahtaamista. Mukana tyyliin sopivat lyylit, seksyäkin seksymmät Eva Mendes, Scarlett Johansson ja Sarah Paulson.

The Spirit on rakennettu graafisesti hyvin samantyyppisesti kuin Sin City (2005), mutta tarinan toteutus oli niin kökkö, että ihan hävetti Millerin puolesta. Visuaalisesti hienoon pakettiin pakattu tarina ei vain toimi. Se mikä toimi Sin Cityssä, tuntuu The Spiritissä vain kornilta ja väkisin väännetyltä.

torstai 7. toukokuuta 2009

Hyvä uravalinta


Mitä elokuvamaailma olisikaan menettänyt, jos meksikolainen näyttelijä Gael Garcia Bernal olisi seurannut nuoruutensa kutsumusta uravalinnassa? Bernal olisi halunnut lääkäriksi, mutta harrastuksena alkanut näytteleminen vei mukanaan ja kääntyi lopulta ammatiksi. Bernalin vanhemmat olivat näyttelijöitä ja mies kertookin näyttelemisen alkaneen hänen ollessaan 9-vuotias ihan vaivihkaa siinä sivussa, kuin se ei olisi näyttelemistä ollutkaan.

Bernal kuitenkin sanoo haaveilleensa näihin päiviin asti lääkärin urasta ajatellen, että voisi tehdä lääkärin töitä päivisin ja iltaisin esiintyä pienimuotoisesti teatterissa. Maailmanlaajuinen menestys ja mielenkiintoiset elokuvaroolit ovat kuitenkin pitäneet miehen ahkerana elokuvarintamalla ja lähteminen lääketieteen opintoihin on jäänyt. Nyt hän onkin sitä mieltä, että on jo liian vanha opiskelemaan uutta ammattia.

Meille Bernal-faneille tämä on tietysti positiivinen uutinen, sillä saamme jatkossakin ihailla lahjakasta ja komeaa meksikolaista valkokankaalla. Viimeksi Bernal on nähty Lukas Moodyssonin vaikuttavassa elokuvassa Mammutti (siitä arvio täällä), jossa hän näyttelee Michelle Williamsin rinnalla perheen isää modernissa perheessä, jossa jäsenillä ei ole aikaa toisilleen. Myöhemmin tänä vuonna Bernal nähdään Jim Jarmuchin ohjaamassa elokuvassa No limits, no control.

Bernalin ura on ollut mielenkiintoisia ja vaativia rooleja täynnä. Itselleni mieleenpainuvimpia roolisuorituksia ovat tähän mennessä olleet nuoren Ernesto Guevaran rooli Moottoripyöräpäiväkirjoissa, Alejandro Gonzales Inarritun kuolemaa käsittelevän trilogian kahdessa osassa (Amores Perros ja Babel), Pedro Almodovarin loistavassa Huonossa kasvatuksessa, Bernalin maailmanmaiseeseen heittäneessä Alfonso Guaronin Ja äitiäs kans... sekä Michel Gondryn suloisessa fantasiassa Science of sleep.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Vastaus Mikaelan vappuhaasteeseen

Ennen vappua Mikaela (Cheap Thrills/Field of Poppies blogeista) haastoi kaikki blogituttavansa postaamaan vappukuvia blogiinsa ja vastaan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni blogihaasteeseen :) Koskapa oma vappuni oli hieman perinteisestä vapun juhlinnasta poikkeava, ei mitään ihmeempiä juhlintakuvia ole tiedossa. Ohessa on 2.5-vuotias tyttäreni vappuasussa - hän olisi halunnut päiväkodin vappunaamiaisiin joko leijona- tai kissapuvun, mutta molemmat oli loppuunmyytyjä karnevaalikaupassa. Siksipä piti tyytyä leopardipukuun, joka sekin oli pikkuneidille kovasti mieleen. Kun vielä pakettiin pantiin leopardille musta nenä ja viikset, oli pikkutyttö haltioissaan.

Vappuaatto meni töiden jälkeen kotosalla rentoutuen. Illalla pyöri dvd:llä elokuva Transsiberian (josta jo jotain jutustelinkin tuossa edellisessä postauksessa), joka ei ainakaan helpottanut matkakuumetta reissata joskus vielä junalla läpi Siperian Pekingiin asti.


Vappupäivänä olikin sitten kaunis ilma ja nautiskelimme keväisestä kelistä Lauttasaaren rannoilla. Tarkoitus oli syöttää sorsille leipää, mutta sorsat olivat jonnekin kadonneet ja tilalla vain kirkuvia lokkeja. Leivistä jäi sitten seuraavaankin kertaan, koska pikkuneitiä hieman hirvitti ympärillä lentelevät lokit.

Iltapäivällä oli tarjolla hieman perinteisempää vappujuhlintaa: vappulounas ystäväperheen kanssa ja kuohuvaa juomaa. Keväinen keli sai mielenkin niin aurinkoiseksi, että piti laittaa kesän värinen mekko päälle ja muutenkin juhlistaa pukeutumalla naisellisemmin kuin vaan pelkkiin farkkuihin ja tennareihin. Jalkaan sain vihdoinkin löytämäni valkoiset saappaat (olen vasta viime vuosina oppinut käyttämään korkoja ja nyt en meinaa osata ollakaan ilman - vaikka ne tekevätkin minusta *melkoisen* pitkän hujopin). Punainen takki on DKNY:n, kuukausi sitten New Yorkista ostettu, mekko puolestaan Jane Normanilta Lontoosta.

Ohessa kuva - jos te minua vielä tuntemattomat tuon perusteella tunnistatte kaupungilla niin tulkaa vetämään hihasta ;-)